OTTELURAPORTIT

ETTA - Prihat su 12.2.

Harmittavan tiukka tappio luvuin 2-3. Raporttia tulossa...

Vilppulan Tähti - Prihat su 29.1.

Lauantaisen kirvelevän tappion jälkeen kaikilla oli sunnuntaille vain yksi tavoite; voitto Vilppulasta. Tämä tavoite onneksi saavutettiin, voitto kirjattiin meille lukemin 3-0 (25-15, 25-20, 25-18).

Peli ei sisällöllisesti ollut kovin erikoinen. Molemmat joukkueet tekivät paljon virheitä, mutta meidän onneksemme kotijoukkue teki niitä enemmän. Peli kulki molempien joukkueiden osalta tasaisesti aina noin kymmeneen pisteeseen saakka, mutta sen jälkeen me saimme vaikeilla syötöillä ja Vilppulaa monipuolisemmilla hyökkäyksillä etumatkaa vastustajasta. Ensimmäinen ja toinen erä päättyivät Vilppulan hyökkäysvirheeseen.

Kolmannessakaan erässä ei ihmeitä tapahtunut. Pelattiin ns. peruspeliä, peli ei varmastikaan ollut sitä kauneinta katsottavaa… Tärkeintä kuitenkin koko joukkueelle ja valmennusjohdolle oli saada voitto ja itseluottamus kohdilleen. Viikonlopun molemmissa peleissä parhaana pelaajana palkittiin ansaitusti passarimme Liisa.

Viikonlopusta jäi hieman ristiriitaiset tunteet, mutta tästähän suunta voi olla enää vain ylöspäin. Nyt toivotaan, että joka iikka pysyy terveenä ja saamme kerättyä tilillemme lisää voittoja!

Henna

Laihian Luja - Prihat la 28.1.

Kirvelevä tappio 2-3. Raporttia tulossa...

Prihat - Ajo-KLP Team la 14.1.

Vuoden toisessa pelissä kohtasimme tutun joukkueen Savonlinnasta. Tiesimme jo vähän miten he pelaavat ja käytimme sitä hyödyksi. Viime aikoina olemme joutuneet kärsimään kivuista ja taudeista, viikolla saatiin jännittää monta tervettä pelaajaa meiltä löytyisikään. Urkkatalolle saavuttiin puoli kahden aikaan, ja kyllä, 12 pelaajaa kasassa eli kaikki olivat pelikunnossa! Tästä oli hyvä lähteä pienelle reippailulle ja pelipalaveriin. Taktiikat sujuivat, ja hermot kestivät, näinpä tiukka peli meille 3-1 (25-22, 31-29, 24-26, 25-18).

Kentälle meni kuusikko Liisa, Emmi, Noora, Milla, Bambi ja Henna. Liberona pelasi Maria. Alku näytti huonolta, peli oli vielä vähän jäistä ja pallo kimpoili minne sattuu. Sitten saatiin kuitenkin ote pelistä, ja pallo pallolta pisteitä satoi sekä vastustajille, että myös meillekin. Takajujut käyttöön, nosto kuntoon ja palloa lattiaan. Näin erä meille.

Toiseen erään lähdettiin samalla kokoonpanolla. Oli puhuttu, että syöttö kun saadaan ylös ja syötetään itse kovia niin se helpottaisi peliä. Mutta Ajon tytöt pistivätkin kovasti vastaan, he nappasivat pienen kirin ja menivät jo monella pisteellä johtoon. Mutta sitten Noora asteli syöttöruutuun ja syötti meidät tasoihin, peliä ei ollut menetetty. Tilanne oli 24-24 mutta loppua ei näkynyt. Kaivattiin ratkaisijaa tälle erälle, jota ei tuntunut löytyvän millään. Kunnes se sitten löytyi, ja meidän onneksi Prihattarien puolelta! Toinen erä meille, ja mukavin mielin erätauolle.

Erätauolla puhuttiin samaa mitä aikaisemminki, kun kaikki toimii ei olisi mitään hätää. Mutta mitähän Ajon tytöt olivat sitten puhuneet kopissaan. Sillä nyt he tulivat ja kovaa! Sama palloralli jatkui, nimittäin mehän ei periksi anneta. Tiukkojen ja pitkien pallojen jälkeen Ajo nappasi erä voiton itselleen. Eli erät tässä vaiheessa meille 2-1.

Neljännessä erässä jaksoimme vielä painaa. Pallo kerrallaan kaikki rupesi toimimaan, ja näin Ajo rupesi heikentymään. Tämä erä meille ja koko peli meille 3-1.

Peli oli tiukkaa vääntöä molemmin puolin. Peli oli hyvää koko joukkueelta, kaikki pelasivat paikkansa kunniakkaasti. Nähtiin uskomattomia pelastuksia, lyöntejä, ässiä.. Eli kaikkia mitä lentopallopelissä kuuluukin olla! Peli oli uskomattoman pitkä, pelasimme neljä erää, ja aikaa meni kaksi tuntia, huh! Tästä on hyvä jatkaa jatkosarjaa eteenpäin. Ensi viikonloppuna saamme ladata akkuja, kunnes kahden viikon päästä lähdetäänkin Laihian ja Vilppulaan suuntaan kovalla voiton tahdolla!

Emilia

Prihat - ETTA su 8.1.

Vuosi 2012 avattiin pelillä oululaista Ettaa vastaan. Jo muutaman kertaa kun heitä vastaan on pelattu, Etan pelitaktiikan piti olla tiedossa, ja tärkeä voitto heistä olisi pitänyt ottaa. Mutta kuinkas kävikään... Etta vei meiltä pisteet voittaen 1-3 (25-12, 15-25, 24-26, 15-25).

Ekassa erässä ei meillä ollut ongelmia, peli kulki kokonaisuutenaan hyvin ja erä tuli meille helposti. Liekköhän sitten tullut liian helposti kun katsoo seuraavan erän numeroita! Toisessa erässä oma peli ei enää toiminutkaan ja virheitä tuli suunnaton määrä, olikohan jopa 18. Erä näin helposti Etalle. Kolmannessa erässä saimme peliä hieman kasattua, muttei vieläkään riittävästi ja erä pyöri tiukasti Etalle 24-26. Neljännessä ja viimeisessä erässä peli romahti jälleen totaalisesti ja Etta pyöritti peliä hyvillä syötöillä ja puolustamisella, meidän vastaanoton ja muunkin pelin haparoidessa.

Pettymys oli kaikille suuri, sillä viime kerralla voitto oli tullut kotona helpon oloisesti. Pisteet olisivat tästä pelistä olleet hyvin tärkeät, mutta turha jäädä pettymykseen rypemään. Uutta matoa vain koukkuun ja kohti seuraavia pelejä.

Bambi

Puijo Wolley - Prihat la 10.12.

Tätä peliä oli odotettu, myös sen takia että se oli viimeinen ennen joulua mutta myös vastustajan vuoksi. Joensuussa edellinen Puijoa vastaan käyty peli jäi kaivelemaan ainakin itse kirjoittajaa mutta varmasti myös muitakin. Meillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet viedä voitto kotiin mutta niinpä ei käynyt. Peliin lähdettiin innostunein ja melko jännittynein mielin. Meistä jokainen muistaa ja tietää miten Puijo pelaa joten se helpottaisi peliä.

Peli lähti kulkemaan melko mukavasti, vaikka hävisimme ensimmäisen erän. Toinen erä saatiin sitten puristettua itselle. Kolmas ja neljäs erä lähtivät huonommin käyntiin huonon vastaanoton vuoksi. Vastustaja sai paljon syöttöputkia ja palloa ei saatu tarkasti passarille. Peli tuntui olevan kiinni syötöstä ja vastaanotosta mitkä yleensä ovatkin ratkaisevia asioita. Toki saimme itsekin pitkiä syöttöputkia mutta emme pystyneet pitämään hyvää tasoamme yllä loppuun asti.

Nyt on siis joulutauon aika ja jokainen pääsee vähän huilimaan ja huoltamaan kipeitä paikkojaan. Kevätkaudella sitten jatkamme reenaamista ja pelaamista energisinä ja pirteinä :)

-Milla-

Prihat - ETTA su 4.12.

Itsenäisyyspäivää edeltäneenä sunnuntaina pelasimme kotiottelun urheilutalolla oululaista Ettaa vastaan. Taistelimme todellisen 3-0 tyrmäysvoiton (25-16, 25-15, 25-15), vaikka lähtökohdat otteluun eivät olleet parhaat mahdolliset. Tunnetustihan edellisistä peleistä ei pisteitä tuleviin otteluihin saa, eikä edellisviikonlopun pelistä olisi ollut tiedossa edes tyylipisteitä, vaikka voitto olikin tilillä. Voitosta toki oltiin tyytyväisiä ja pelikin oli jo parantunut, mutta petrattavaa oli vielä joka osa-alueella. Omat hankaluutensa toi rikkonainen treeniviikko; pelaajia oli poissa loukkaantumisten, sairastelun ja äkillisten dementiaoireiden takia. Yksi salivuoro oli vaihtunut aikaisemmaksi ja kun kuukausia on tahkottu samoilla vuoroilla, saattaa dementia iskeä ennen vanhuusikääkin :)

Peli aloitettiin hieman normaalista poikkeavalla kuusikolla. Passarina aloitti tutusti Miia, hakkurina Jatta ja yleispelaajina kuumeesta toipunut Henna sekä Milla. Keskareina olivat allekirjoittanut ja Nooran sairastaessa toisen tontin vartijana oli tällä kertaa Suvi. Liberona pelasi Maria, joka selvisi mahataudista peliin. Perjantain treeneissä katsastettiin jo vaihtoehtoista liberoa, lähinnä Hennaa ja Neaa, kun Marian päivän kunnosta ei ollut täyttä varmuutta. Itsekin ilmoittauduin liberokisaan mukaan, mutta jostain kumman syystä tätä kunniaa ei minulle myönnetty.. Kukaan, joka on takakenttätyöskentelyäni (mitä työskentelyä?) nähnyt, tuskin ihmettelee!

Tämänkertaisen pelin avainsana oli joukkuepeli, jota toteutimme valmentajien ohjeiden eli oman vahvan syötön ja monipuolisen hyökkäyksen voimin. Teesit olivat siis samat kuin edelliseen peliin, tällä kertaa sillä lisäyksellä, että muistaisimme keskittyä näihin koko pelin ajan. Siinä onnistuimmekin suunnitellusti. Tässä pelissä teimme itse pisteet, omalle joukkueellemme, emmekä vastustajalle. Torjunnan kanssa oli pelin alkupuolella pieniä ongelmia, mutta sitäkin onnistuimme parantamaan. Vastaanotto oli kohdillaan ja tästä hyökkääjät kiittivät hyvin tehoin ja koko arsenaalin leveydeltä. Muutamalla pelaajalla komeili vastaanottosarakkeessa Isä-Bambin tarkkojen tilastojen mukaan tasan sata prosenttia! Nämä tarkat tytöt olivat Milla ja Nea, jotka nyt ankarasti miettivät että millähän matikalla tuota vastaanottoa saisi vielä parannettua... Syöttövirheitä tuli myös harvinaisen vähän, mikä oli varmasti yksi avainasioista tasaisen otteen säilyttämiseen koko pelin ajan. Pystyimme pitämään johtoaseman onnistuen joukkueena. Kehua voisin lisääkin, mutta koska viikko alkaa jo kääntyä viikonlopun puolelle ja seuraava peli lähestyä, keskitymme ylisanojen sijaan tulevaan otteluun ja hyvän otteen säilyttämiseen tämän vuoden viimeisessä pelissä! Tiedossa tiukkaa kamppailua Puijo Wolleyta vastaan Kuopiossa päivänä, jolloin joulukalenterin omistajat saavat avata luukun numero 10.

Emmi

Prihat - Laihian Luja la 26.11.

Kaukaa pohjanmaalta oli saapunut vieraaksemme Laihian Lujan joukkue, jota vastaan olimme jo kerran Laihialla pelanneet, silloin tuloksena oli 3-1 voitto. Odotukset ottelun suhteen olivat hieman varautuneet, olivathan lujalaiset voittaneet Nurmon Jymyn jokin aika sitten.

Peliin lähdimme hyvällä asenteella, vaikka joukkueemme vahvuudesta puuttuivatkin polvivammaiset Emilia ja Petra. Aloituskuusikkoon heitettiin Jatta, Liisa, Milla, Emmi, Noora, Nea sekä liberona Maria. Ensimmäisen erän alussa Luja roikkui vielä pelissä mukana, mutta Miian tullessa passaamaan, tippuivat he kyydistä. Ensimmäinen erä meille lukemin 25-22.

Toista erää jatkettiin siitä mihin jäätiin, ja laihialaisten vastaanoton pettäessä erityisesti Miia sai viettää aikaa syöttämässä. Erä oli aika hajuton ja mauton, peruspelillä selvä erävoitto 25-12.

Pitkän erätauon jälkeen lähdimme voittamaan peliä, eikä se näyttänyt tuottavan minkäänlaisia ongelmia, kun vastustaja kaatui Prihattarien (erityisesti Miian) syöttöihin ja omiin virheisiinsä. Viimeinen erä päättyi lukemiin 25-11.

Pelin parhaana palkittiin ansaitusti Miia ja kakkospalkinnon kävi noutamassa Emmi. Ja pelin jälkeen siirryttiinkin pikkujoulun viettoon...

Nea

Prihat - Puijo Wolley su 20.11.

Sunnuntaina pallo pyöri taas urkkatalolla, kun vastukseksi saapui Puijo Wolley Kuopiosta. Edellinen viikonloppu oli Prihoilla vapaata huilaamista, joten vaikka kyseessä olikin ” aamupeli” oli joukkue täynnä tarmoa ja iloista mieltä (Seppoa lukuun ottamatta). Tunnelma ennen pelin alkua oli kutkuttava. Vastustaja oli tuttu ja verkon toiselta puolelta löytyi ehkä hieman liiankin tuttuja ihmisiä (etenkin allekirjoittaneelle ja joukkueen kipparille ;) ). Prihojen kokoonpanosta puuttuivat tällä kertaa Nea, joka oli taas leireilemässä sekä Emilia joka paranteli leikattua polveaan katsomon puolella kannustaen!

Päivän ohjeet olivat vähäiset mutta selkeät: Monipuolinen hyökkäys ja paha syöttö. Kuusikko oli jo entuudestaan tuttu Henna, Emmi, Milla, Bambi, Noora, kanaemo Miia sekä libressenä Maria. Ensimmäisessä erässä ohjeita noudatettiinkin hyvin ja erityisesti painavalla syötöllä sekoitettiin Puwon vastaanotto. Ensimmäinen erä Prihoille numeroin 25-18. Toisessa erässä joukkueen vire kuitenkin hieman lopahti. Vastustaja pyöritti onnistuneesti vaihtorulettiaan ja laittoi uusia pelaajia kehiin. Erä meni vaihteeksi Puwolle 20-25. Pitkällä erätauolla valmennusjohto muistutteli joukkuetta taas hieman päivän ohjeista ja kentälle painuttiin kovin ottein. Kolmannessa erässä saatiin taas vedettyä piste-eroa kuopiolaisiin, hyökkäykset purivat ja syöttö oli paha, mutta jostain syystä pallo poltteli liikaa ja kolmas erä lipsui vastustajalle tiukoin numeroin 26-24. Viimeisessä erässä kompastuttiin täysin omiin virheisiin, eikä valitettavasti pystytty enää kuromaan kuopiolaisten kaulaa kiinni. Viimeinen erä Kuopioon 19-25 ja isot numerot siis 1-3.

Vaikka peli päättyikin Prihojen kannalta ikävästi, oli pelin ilmeessä havaittavissa huomattavaa parannusta verrattuna edellisiin. Kentällä oli pelifiilistä ja komeita tuuletuksia. Kokonaisuudessa peli näytti hyvältä. Seuraavasta pelistä jätetään omat virheet pois ja pidetään pelifiilis yhtä hyvänä, niin johan lähtee Karjalaisten kone jylläämään.

-Maria

Woman Volley - Prihat su 6.11.

”Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä” kommentoi Seppo sunnuntai-iltana, kun saavuimme takaisin Joensuuhun Rovaniemeltä. Lausahduksessa kiteytyi monien pelaajien tunteet. Tuntui, että viikonlopusta ei jäänyt mitään käteen, ei konkreettisesti pisteiden muodossa, mutta ei myöskään mitenkään muuten.

Lauantain kirvelevän 3-1 tappion jälkeen katseet suunnattiin nopeasti seuraavaan peliin. Wovo oli tuttu joukkue, sillä olimme pelanneet heitä vastaan jo aiemmin. Viime kauden liigakarsinnoissa mukana olleen joukkueen tiedettiin olevan kova, mutta myös viime aikoina menettäneen eriä muille joukkueille. Kaikki pelit voittaneena on vaarana, että takin vetoketju jää auki.. Kotijoukkueella oli myös menestyspaineita, sillä Wovo:lla oli mahdollisuus varmistaa ylemmän jatkosarjan paikka voitokkaalla viikonlopulla. Meillä oli siten täydet mahdollisuudet yllättää sarjajohtaja.

Mutta kuinkas kävikään… Suunnitelmista täysin poiketen, vastustajien sijaan meidät yllätettiin. Wovo:n voittaessa aloituksen, joukkue hyökkäsi kovalla ja nopealla temmolla. Vierasjoukkueen jokaisella osa-alueella oli lipsumista: vastaanotto oli epätarkkaa, hyökkäykset pehmeitä sekä torjunta oli helisemässä nopeissa keskihyökkäyksissä. Osaltaan täytyy antaa tunnustusta vastustajalle, joka hyökkäsi kovaa ja monipuolisesti jokaiselta paikalta. Tasoero joukkueiden välillä sunnuntain pelissä oli suuri. Vaikka 3-0 tappio harmittaa, niin harmittavampaa oli kuitenkin se, että emme pelin missään vaiheessa kyenneet haastamaan vastustajia.

Karmean pelin analysoimisen sijaan, suunnataan katseet tuleviin koitoksiin. Seuraava viikonloppu on ensimmäinen ja ainoa vapaa viikonloppu peleistä ennen joulutaukoa. Isänpäivän viikonlopun tauko tekee pelaajille hyvää. Seuraava kotipeli on su 20.11, jolloin saamme vastustajaksi Puijon. Puijo saakin tällöin vastustajakseen kovasti sisuuntuneen Prihattaret, joilla on kova nälkä kartuttaakseen lisää sarjapisteitä. Kaikki kannattajat tervetuloa urheilutalolle kannustamaan!

#8

Oulun ETTA - Prihat la 5.11.

Matkaan lähdettiin lauantaina klo 9.30, mikä herätti ihmettelyä sillä peli oli Oulussa vasta 18.30. Syy aikaiseen lähtöön selvisi vasta Kontiomäen Shellillä, missä pidimme ruokataukoa. Seppo oli erehtynyt pelin alkamisajasta ja luuli, että pelimme alkaa jo klo 17. Olimme siis 1,5 tuntia liian aikaisessa! Noh, ei se mitään Seppo. Kerkesimme majoittua hotelliin ja olimme ajoissa pelipaikalla. Tiedot tulevasta vastustajasta olivat niukat, sillä emme olleet vielä pelanneet heitä vastaan. Pelin aikana pitäisi siis pystyä myös oppimaan vastustajasta jotain.

Ensimmäiseen erään lähtivät kentälle Miia, Bambi (Jatta), Emmi, Henna, Noora, Katja ja liberona Maria. Erän alku oli hieman hankala ja vastustaja karkasi jo 8-2 johtoon. Onneksi oma peli saatiin kuitenkin käyntiin muutamien torjuntojen ja oman hyvän syötön kautta. Ensimmäinen erä Prihattarille 25-12. Toiseen erään lähdettiin samalla kuusikolla. Alku mentiin nyt tasaisemmissa merkeissä, mutta oma peli takkusi edelleen. Vastustaja sai syöttönsä ja sitä kautta koko muun pelin rullaamaan, kun taas oman joukkueemme vastaanotto mureni ja sitä kautta myös hyökkäyspeli. Toinen erä kotijoukkueelle 25-17.

Kolmas ja neljäs erä menivät saman kaavan mukaan. Omaa peliä ei millään saatu kasaan, vastaanotto takkuili edelleen vastustajan vaikeiden leijasyöttöjen takia ja Etta pyöritti peliä. Vaihtoruletti pyöri melko kiivaasti, mutta sekään ei tuntunut auttavan. Kolmas erä Etalle 25-18 ja neljäs 25-21. Hävityn pelin jälkeen tunnelma oli vaisu ja olo tyhjä. Tuntui että pelistä ei jäänyt oikeastaan mitään käteen. Mutta tappio oli käsiteltävä ja siirrettävä huomio sunnuntain Wovo peliin.

Tästä tappiosta emme kuitenkaan masennu vaan jatkamme matkaa entistä sisukkaampina ja voitonhaluisina! Tervetuloa kannustamaan Prihoja!

#5

Prihat - Vilppulan Tähti su 30.10.

Lauantain Nurmo-tappion myötä oli sunnuntaina voiton nälkä kaikilla kova. Edellispäivän vaisu peli oli kuitenkin unohdettava jo ja keskityttävä seuraavaan peliin. Vastassa oli kauden avauksesta jo tutuksi tullut Vilppulan tähti, jolla tiedettiin olevan pitkä tappioputki takana. Oma peli oli kuitenkin lauantaina ainakin noston osalta niin karmaisevaa, ettei siitä voinut lähteä muuta kuin parantamaan. Taidettiin sopia tyttöjen kanssa, et nostoprosentti tulisi olla siellä 80 % kieppeillä tänään.

Peliin lähdettiin edellispäivänä jo tutuksi tulleella kokoonpanolla: liberona Maria, Miia, Emmi, Noora, Henna, Bambi ja allekirjoittanut. Ja nousihan se pallo oikein mukavasti! Erät Prihattarille mukavasti 3-0 (25-11, 25-12, 25-6). Kolmas erä olikin kunnon syöttö näytöstä ja erä eteni nopeasti tilanteeseen 8-0, jonka jälkeen pelistä sai nauttia joka osa-alueella. Pelin lopussa myös joukkueen juniori Nea pääsi kentälle ja pisteen makuun.


Kakkospalkittuna oli jälleen kerran Bambi, joka paukutteli laidasta näyttävästi. Tällä kertaa kotijoukkueen ykköspalkinnon kävi pokkaamassa kunnon halausten kera, keskarina häärinyt Emmi. Kaiken kaikkiaan hyvä peli joka osa-alueelta ja tilastotkin osoittivat sen pelin jälkeen. Oma peli pysyi läpi ottelun kasassa, eikä notkahduksia tullut. Joukkueen peli oli yhtenäisempää ja kentältä kuului jopa ääntä! Ässiä tuli lähes jokaiselle ja positiivisinta oli omien virheiden vähäisyys :) Noston huomattava paraneminen auttoi myös siinä, että hyökkäys monipuolistui ja keskareillakin riitti töitä.

Pelin jälkeen käytiin tankkaamassa vielä Barplayn eväillä ja sitten alkaakin uusi viikko treenien merkeissä!

Katjushka

Kuvat: Jussi Pirhonen

Prihat - Nurmon Jymy la 29.10.

Lauantaina kotihallissa asettui jälleen vastaan Nurmon Jymy, jota vastaan haettiin revanssia parin viikon takaisen kohtaamisen jälkeen. Vastustajan tiedettiin pelaavan selkeää peliä, johon meidän olisi vastattava kovilla suorituksilla. Joukkueen kokoonpanosta joutui valitettavasti jäämään pois kipeästä polvestaan kärsivä Milla ja B-joukkueen peleihin osallistunut Nea. Saimme kuitenkin matkaltaan palanneen Miian takaisin passarin tehtäviin.

Ohjeena ennen peliä oli syöttää rohkeasti ja ajoittaa torjunta oikein. Noston pitäisi myös onnistua, jotta saataisiin keskeltä enemmän hyökkäyksiä monipuolistamaan peliä. Ainoastaan syötöllä pystyttiin ajoittain todella hyvinkin horjuttamaan vastustajan peliä, mutta Nurmo vei silti pisteet tuloksella 0-3 (21-25, 22-25, 17-25).

Peliin lähdettiin kokoonpanolla Jatta, Emmi, Noora, Miia, Katja ja Henna sekä liberona Maria. Ensimmäisen erä alkoi suunnitellusti. Miia syötti tarkasti ja vastustajan käsittelyvirheiden myötä edettiin tasaisissa pisteissä aina 20 pisteen paikkeille. Sitten tehtiin muutama oma virhe ja vastustaja hyökkäsi vahvasti, joten erä kirjattiin Nurmolle. Toinen erä alkoi hyvin samalla tavalla kuin ensimmäinen. Kotijoukkue pysytteli muutaman pisteen päässä vastustajasta, mutta johtoasemaan ja erävoittoon se ei riittännyt. Erä jälleen Nurmolle. Pitkän erätauon jälkeen ei saatu enää puristettua tarvittavaa voitontahtoa joukkueesta, ja kolmas erä menikin selkeästi vieraille.

Omia virheitä tehtiin ottelussa liikaa. Vastaanotto ei noussut toivotulla tavalla. Joukkue ei pystynyt tarpeeksi rohkeisiin suorituksiin. Häviöön löytyi monia syitä - joukkue ei vaan yltänyt tänään omalle tasolleen. Selvää kuitenkin on, että hieman parempi keskittyminen ja rohkeampi peliote kotijoukkueen osalta olisi tehnyt pelistä paljon tiukemman. Pientä hienosäätöä ja se on siinä.

Huomenna on jälleen pelipäivä ja ajatukset keskitetään siihen. Uudella asenteella lähdetään voittamaan tulevat pelit! Tervetuloa kannustamaan!

-Petra

Ajo-KLP Team - Prihat su 23.10.

Tällä kertaa reissumme määränpäänä oli Savonlinna. Lähdimme ajelemaan S.linnaa kohti klo 13.30 pelin alkaessa vasta klo 17.00. Bussissa oli hyvä henki, ja peliä odotettiin innolla, olihan edellinen kohtaaminen Ajo-KLP Teamin kanssa ollut tasainen, silloin voitto tuli meille Prihattarille 3-2. Sunnuntain pelistä kehkeytyikin aivan yhtä tiukka kuin olimme kuvitelleetkin, voiton nappasi tällä kertaa Teamin porukka luvuin 3-2 (25–18, 24–26, 25–20, 13–25, 15–11).

Ensimmäisessä erässä Ajo-KLP Team pääsi heti karkumatkalle ollen koko erän ajan muutaman pisteen johtoasemassa. Me emme ilmeisesti olleet vielä lämmenneet tarpeeksi hyvin, ja ensimmäisen erän voitto karkasti Teamille selvästi pistein 25–18. Ennen toisen erän alkua totesimme, että eiköhän lämmittelyt ole nyt lämmitelty, on aika ruveta pelaamaan omaa peliä. Erän alku lähtikin hyvin liikkeelle, mutta sitten Team repäisi taas tuntuvan johdon, taisimme olla erää tappiolla jopa 12–18, (allekirjoittanuthan ei koskaan vilkuile tulostaulua liian paljon). Jostain kuitenkin löysimme hyvän pelivaihteen päälle ja niin vain kirimme Teamin kanssa tasoihin ja lopulta heidän ohi aina erävoittoon asti. Vaihtopelaajat paikkasivat kentältä poisvaihdettuja pelaajia mainiosti! Pitkällä erätauolla valmentaja muistutti meitä siitä, kuinka paljon helpompaa on lähteä kolmanteen erään, kun tilanne on 1-1, vaikeampaa se olisi tilanteesta 0-2. Noh, niin kai sen pitäisi olla.. Kuitenkin kolmaskin erä valui Teamille meidän tehdessä omia virheitä käsittämättömän paljon (tosin tuomarit avustivat meitä jos ei kiitettävästi, niin ainakin hyvin). Erä Ajo-KLP Teamille 25–20. Neljännessä erässä saimme hurmoksen päälle, kuten pisteistäkin voi jo päätellä. Jokainen tyttö pelasi omalla tasollaan ja peli oli sen näköistä. Kentältä kuului iloista meteliä ja kentän laidalta vihellystä, joka tosin Savonlinnassa oli siitä edespäin kiellettyä. Mutta erä meille riemukkaiden suoritusten jälkeen 25–13, hyvä flickor! Nyt sitten oltiin samassa tilanteessa kuin aiemmin Joensuussa, tilanne oli 2-2 ja voittaja ratkeaisi seuraavassa erässä. Viides erä lähtikin meiltä mainiosti käyntiin, johdimme sitä jo 4-0. Mutta kuinkas sitten kävikään, tilanne oli yhtäkkiä kotijoukkueelle 8-5. Puolten vaihto ja peli jatkuu. Team oli saanut hyvän tsemppivaihteen päälle ja he karkasivat muutaman pisteen johtoon. Tätä etumatkaa emme saaneet enää kurottua kiinni, ja niin vain hävisimme viidennen erän 11–15 ja koko ottelun 2-3. Harmin paikka!

Tilastot olivat pelin jälkeen karua katsottavaa. Joukkueellemme tuli käsittämätön määrä omia virheitä (onneksi vastustajalle tuli enemmän).Oli syöttövirheitä, vastaanottovirheitä, verkkovirheitä jne mitä kaikkea vaan voi olla! Mutta kuulkaa ihmiset, oli meidän pelissä paljon hyvääkin =) Vihdoin tunnelma kentällä alkoi olla sitä mitä sen pitääkin olla, käytettiin ääntä ja juhlittiin voitettuja palloja. Ja tottakai peliin mahtui myös omia hyviä suorituksia. Parhaiten meistä onnistui junnumme Bambi, joka pokkasi itselleen parhaan pelaajan palkinnon, onnea Jatta! Pelin jälkeen painuimme suihkuun ja menimme Apsille syömään. Kaikilla oli mieli melko apeana, varsinkin valmentajilla.. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin! Ensi viikonloppuna Prihoilla on kotona tuplaviikonloppu Nurmon Jymyä ja Vilppulan Tähteä vastaan, joten eikun vaan sankoin joukoin kannustamaan Prihojen naiset voittojen tielle!

Henna

Nurmon Jymy - Prihat su 16.10.

Tupla viikonlopun toisena päivänä koimme karmaisevan tappion Nurmon Jymylle lukemin 3-0 (25-18, 25-18, 25-18). Pelin jälkeen ei hirveästi hymyilyttänyt ketään ja fiilis oli sanaton.

Toinen päivä lähti käyntiin, kun suuntasimme 9.00 aamupalalle. Hyvin nukutun yön jälkeen aamupala oli mitä mainioin! Masut täynnä ruokaa, suuntasimme pitämään palaveria kauden asioista. Asiat saimme kuntoon ja lähdimme reippailemaan Pohjanmaan maastoon. Huoltajamme Anita piti muutamat hassun hauskat leikit, niin että aivan varmasti jokainen tytöistä oli herännyt päivään. Varmasti koko Pohjanmaa kuuli tyttöjen naurut, oli leikit sentään niin hauskoja! Päivän myötä käytiin tankkaamassa Seinäjoen abc:llä masut täyteen ja laitettiin kaikki kondikseen. Olimme valmiita lähtemään salille, ja pelifiilis oli korkealla. Pelipaidat niskaan, hiukset kuntoon ja eikun kenttää kohti.

Peli käynnistyi 18.00, valmistelut olivat olleet hyvät ja lämmttelyistä jo näki joukkueen intohimon peliä kohtaan. Peli alkoi meidän käsissä ja näytti oikein hyvältä. Pallo pallolta oltiin kovempia. Mutta mitäs sitten tapahtui, ei nimittäin yhtään mitään. Kentältä ei kuulunut hengityksenkään ääntä, jokainen tyttö oli aivan hiljaa ja palloja tuli meidän puolelle tiuhaa tahtia. Emme saaneet kovaa tsemppiä päälle, Nurmo oli kovempi ja erä Nurmolle 25-18.

Toiseen erään tuli topakat ohjeet valmennustiimiltä, asennetta peliin ja ilmettä, rohkeus ja tahto puuttui. Samalla kokoonpanolla lähdettiin, erän alussa mentiin taas vuorotellen pisteissä. Nähtiin hyviä suorituksia, mutta myös huonoja. Mutta yllättäen, tapahtui sama tilanne kuin ensimmäisessä erässä, ilme puuttui. Nurmo lujensi otteitaan ja pallot tippuivat meidän kenttään. Missä oli Prihattarien kovuus ja rohkeus, jäiköhän se kenties Laihian puolelle? Vaihtoruletti pyörimään ja uusia pelaajia kehiin. Sekään ei riittänyt Prihoille. Samoissa lukemissa pysyttiin ja toinen erä Nurmolle 25-18.

Pitkällä tauolla valmennustiimi oli ihmeissään, missä on tyttöjen ääni ja tahto. Kaikki haahuilevat kentällä ja hyvä, että ei ihan hevoslaput silmillä ole. Pari kovaa sanaa, ja tahto kuntoon. Nyt jos ei koskaan oli paikka näyttää osaamistaan, olihan meillä vielä kolme erää aikaa voittoon, menisi vaikka aamuun asti. Kolmanteen erään lähdettiin kovalla sisulla ja tahdolla. Vai lähdettiinkö? Samaa rataa mentiin, alussa oltiin tasaisen kovia ja pisteet menivät vuorotellen kummallekkin puolelle. Nurmon Jymyn valmentaja tsemppasi tyttöjä voittoon, ja niin tytöt saivat tsemppivaihteen päälle, toimittivat palloa kovasti meidän kenttään ja se riitti heille. Prihoille oli iskenyt TAAS sama lamavaihde päälle, ja kentällä ei tapahtunut yhtään mitään. Erä Nurmolle 25-18 ja samalla koko peli 3-0. Prihojen parhaana palkittiin kapu ja toiseksi parhaana Henna. Pelissä nähtiin tottakai myös hyviä suorituksia, mutta liian vähän, ne eivät riittäneet voittoon. Peli oli liian ailahtelevaa.

Ei paljoa Prihojen naisia hymyilyttänyt pelin jälkeen. Ilmassa oli pettymyksen oloa. Pelikamat laukkuun, suihkuun ja kotia kohti. Pelipaikalta suuntasimme Seinäjoelle rossoon syömään masut täyteen, jotta jaksoi matkustaa kotiin yli 5 tunnin matkan. Bussissa purettiin peliä ja mietittiin mistä kiikasti. Pekkakortit esiin, pari namua ja vettä (jossa edelleen maistui Seinäjoen paha maku) ja kotimatka sujui rattoisasti. Urkkatalon pihaan kurvasimme vähän ennen kahta. Peli oli mitä oli, mutta onneksi tästä ei ole kuin suunta ylöspäin!

Emilia

Laihian Luja - Prihat la 15.10.

Pelit jatkuivat jälleen, ja kolmas voitto napsahti kun oltiin vierailemassa toisella puolen Suomea Laihian Lujan vastustajana. Peli loppui meidän riemuksi luvuin 3-1 (25-18, 25-15, 18-25, 25-22) vähän ailahtelevien vaiheiden jälkeen.

Aamulla lähettiin puoli kaheksan aikoihin liikkumaan kohti Pohjanmaata, jonne matkaa on reilut 450km. Matka eteni lepposissa merkeissä mm. muumeja katellessa, tietovisa kyselyitä arvellessa sekä kiroten kun Emmi kokoajan dominoi Pekka-peliä. Kolmen jälkeen saavuttiin kovin uudennäköisen Laihian pelihallin luokse ja lähdettiin vähän ulkoilemaan lähiympäristöön. Kun peliasut, hiukset ym oli saatu kuntoon, oli palaverin vuoro klo 16 aikaan. Siinä keskityttiin olennaisiin asioihin ja tsempattiin joukkuetta tulevaan peliin. Normaaleiden lämmittelyjen jälkeen vaihdettiin pelipaidat päälle ja homma hurahti käyntiin.

Kaksi ensimmäistä erää oli tasasta perusvarmaa suoritusta. Vastustaja pysyi aina erän alussa mukana, mutta lopussa Joensuun tyttöset lähtivät karkuteille. Peli oli kuitenkin hitusen väkinäistä, ja valmentajan sanoin oli kuin pelattais käsijarru päällä. Pitkällä erätauolla palaverissä käytiin vähä läpi kuinka pelin saisi luistamaan rennommin, ja 3. erään lähdettiin melko hyvillä mielin. Kokoonpano vaihtui hieman tähän erään, ja Nea pääsi ensimmäisen kerran kunnolla näyttämään taitojaan 1-sarjassa. 3 erä alkoi hieman takkuillen eikä palloa saatu tapettua vastustajan kenttään. Laihia tuli erään paremmalla otteella kuin kahteen aikasempaan, ja veikin sen omiin nimiinsä. 4 erä alkoi hieman samaan tapaan kuin kolmaskin, ja vastustajalla oli siitä selkeä ote. Meidän vastaanotto hieman rakoili Laihian kovien syöttöjen johdosta. Oltiin jo tappiolla 7 pistettäkin, mutta myö löydettiin sisua, ja pallot alko tiuhaan tahtiin kuolla vastustajan puolelle: mm. Katja hakkasi komeasti palloa kenttään tiukassa tilanteessa. Ero kirittiin umpeen, ja erä voitettiin hienojen suoritusten jälkeen. Meillä tuli pelissä melkoisen hyvin torjuntoja, 11 kpl. Fiilis pelin jälkeen oli varmasti kaikilla ihan hyvä, kun tehtiin niin hieno nousu viimeisessä erässä. Parhaana meiltä palkittiin ekaa kertaa passarina pelannut Emilia, joka vallan mainiosti suoriutu tehtävästään. Kuskikin sai oman palkintonsa, sillä hän voitti torkkupeiton pelin aikana järjestetystä arvonnasta. Kokonaisuutenaan peli oli positiivinen, ainakin kun tärkeät pisteet tulivat meille, vaikka parasta peliä ei esitettykään.

Pelin jälkeen peseytymiset, ja sitten mentiinkin suoraan syömään Rossoon. Siellä oli tooooooosi oudon makusta vettä! Mutta ruoka oli hyvää, ja sehän on tärkeää. Ruuan jälkeen suunnattiin hotellille lepäämään ja miettimään huomista kamppailua Nurmon jymyä vastaan.

Bambi

Prihat - Woman Volley su 9.10.

Tappio tuli luvuin 0-3. Raporttia tulossa... (tai sitten ei, kun kirjoitusvuorossa ollut Miia suuntasi kaukomaille)

Prihat - Ajo-KLP Team la 1.10.

Kausi on päässyt mukavaan alkuun, heti ensimmäisestä vieraspelistä selkeä 3-0 voitto ja nyt tiukka 3-2 voitto kotitantereella! Voidaan olla tähän mennessä tyytyväisiä tilanteeseen. Joukkue saatiin kokoon melko myöhään, mutta se on hioutunut hyvin nopeassa ajassa yhdeksi energiseksi porukaksi!

No mennään itse asiaan eli pelipäivään. Saavuimme puoli kahdelta pelipaikalle ja ennen palaveria kävimme haukkaamassa happea urkkatalon läheisyydessä. (Pelihän alkoi klo 15.) Palaverissa kävimme läpi vastustajaa mutta keskittyen kuitenkin omaan peliin ja joukkuehengen luomiseen. Mikä meidän joukkueessa ei ole kovin vaikeaa. Jokainen ottautuu fiilikseen nostattamiseen ja jokaisella oli varmasti hyvä mieli lähteä pelaamaan. Pientä jännitystä voitiin havaita porukassa, mikä on sopivissa määrin hyvä asia. Olihan monella sukulaisia ja kavereita katsomassa. Itse olin todella positiivisesti yllättynyt katsojien määrästä, tuntui että niitä oli tosi paljon! Itsehän en katsomoon tuijottele (koska tuntuu että oma keskittyminen herpaantuu) ja monessa kohtaa peliä kuulin miten meitä kannustettiin, ihan mahtava juttu!

Eka erä mentiin melko tasaisesti ja vietiin se lukemilla 25-19. Toinen erä taas oli vastustajan heiniä, he veivät sen 21-25. Pelin eri kohdissa oli havaittavissa tason heilahtelua. Oli hyviä ja kovia suorituksia mutta myös löysiä palloja annettiin vastustajalle aivan turhaan. Silloin jouduttiin vaikeuksiin. Kovuutta siis tarvitaan aimo annos lisää, varsinkin verkon päällä. Palaverissa päätimme pitää syötön kovana ja se toteutuikin ajoittain. Silloin saatiin puolustuspalloja ylös ja pääsimme hyökkäämään koko verkon leveydeltä. Kolmannessa erässä paketti pysyi hyvin kasassa ja se vietiin melko selkein lukemin 25-16. Neljäs erä oli taas tasaista ja loppuerän tiukat pallorallit vei vastustaja. Tuntuu että meitä kaikkia ärsytti neljännen erän tappio ja viidenteen erään oltiin valmiita. Jee me tehtiin se! Voitettiin 3-2. Viides erä meni meille ihmeen selkeästi 15-10. Joukkueen parhaana palkittiin kaksi peluria, itse sain toisen ja Jatta jälleen palkittiin parhaana. Jokainen teki töitä voiton eteen ja oon niin ylpeä tyttelöistä! Tuntui että tämä peli toi meitä taas enemmän yhteen.

Ensi viikonloppuna on vastassa pohjoisen tytöt täällä Joensuussa ja siihen peliin ollaan valmiita. Toivottavasti moni saapuu kannustamaan Prihat kolmanteen voittoon! :)

-Milla-

Vilppulan Tähti - Prihat su 25.9.

Karjalasta kajahtaa! Tervetuloa, olet juuri eksynyt Joensuun Prihojen otteluraporttisivulle. Kausi 2011-2012 aloitettiin tehokkaasti suoralla 3-0 (25-9, 25-14, 25-14) voitolla Vilppulan Tähden vieraina 25.9. Ennen varsinaisen pelin analysointia kerron hieman omia ja osaksi myös joukkueen yhteisiä tunnelmia uudesta kaudesta ja uudesta joukkueesta.

Uudeksi joukkuetta tosiaan voi sanoa; viime kauden Prihoista on jäljellä vain neljä pelaajaa. Valmennusjohto on pysynyt samana, eli jatkamme edelleen Liisan ja Sepon osaavassa valmennuksessa ja Anitan hyvässä huollossa. Viime kauden rungosta tuttuja ovat Noora, Petra, Emmi ja Suvi, joka pelaajien suljetulla lippuäänestyksellä sai tulevalle kaudelle varakapteenin pestin hoidettavakseen. Uusia, joskin lentopallokansalle varmasti tuttuja nimiä ovat polvileikkauksista toipunut ja niin ikään suljetulla lippuäänestyksellä kapteeniksi valittu Milla, paluumuuttaja Katja, Pieksämäen tyttö Henna ja opiskelijakollegakseni Kuopiosta muuttanut Maria. Vanha, siis joensuulaisille entuudestaan tuttu, iältään ikinuori pelinpyörittäjä joukkueessamme on kokenut passari Miia. Samoin joensuulaisille tuttuja ovat, mahdollisesti jo vaipanvaihdon ajoilta, paikalliset juniorit Jatta, Emilia ja Nea. Meriittejä nuorilta tytöiltä jo löytyy Jatan ja Emilian voittaessa viime kauden päätteeksi B-tyttöjen SM-kultaa Pyhäselän riveissä ja Nean voittaessa PM-kultaa U17-maajoukkueen mukana viime viikolla. Meriiteillähän ei tunnetusti kuitenkaan eteenpäin seilata kuin kuvitelmissa, ja tytöt ovat osoittaneet olevansa valmiita ykkössarjajoukkueen mukaan harjoittelemaan.

Viime kaudella yksi ongelmistamme oli johtajan ja selkeän roolituksen puuttuminen, joka tälle kaudelle on varmasti korjaantunut. Joukkueemme ikärakenne on muuttunut palvelemaan sitäkin: nyt ringissä on muutama kokeneempi pelaaja, niin sanottu ”keskikasti” eli me opiskelevat palloilijat, osa toki meistäkin kokeneita, täydennettynä muutamalla nuorella tulevaisuuden lupauksella. En tiedä teistä mutta minusta joukkue vaikuttaa todella mukavalta, voitontahtoiselta ja lupaavalta ryhmältä! Jos ette usko niin tulkaa itse peleihin katsomaan ;)

Nyt varsinaiseen peliraporttiin. Vilppulaan lähdettiin lauantaiaamuna 7.30, tai oli tarkoitus lähteä. Eräs nimeltä mainitsematon juniori nukkui pommiin nykytegnologian pettäessä, mutta onneksi oli pakkausrutiini jo oikean pelinaisen luokkaa! Kymmenessä minuutissa säntäsi viimeinenkin pelaaja bussiin ja pääsimme matkaan. Alkumatka sujui rennosti rupatellen ja torkkuen, ruokatauko pidettiin yhdentoista maissa ja lyhyt jaloittelu- ja ponileikkitauko vielä ennen saapumista hallille. Jännitystä oli varmasti uusien ja osan vanhojen pelaajienkin osalta ilmassa. Valmistautuminen kauteen ei ole sujunut aikataulullisesti toivotulla tavalla, mutta kuten yhdessä todettiin, kausi on vasta alussa ja kuntohuippu toivottavasti tuleekin vasta loppuhuipennuksessa. Yhdessä päätimme lähteä ensimmäiseen peliin vielä ilman mitään virallisia tavoitteita, keskittyen lähinnä joukkuepeliin ja yhteishengen luomiseen. Valmennusjohtokin totesi vielä että turhia paineita ei kauden ensimmäisestä pelistä kannata ottaa, pelasimmehan vierasjoukkueena. ”Saa tehdä mitä haluaa” totta tosiaan enteilikin tulevaa peliä.

Ensimmäiseen erään lähdettiin kuusikolla Noora, Miia, Milla, Jatta ja Henna (toim. huom: sekä Emmi itse). Liberon paidan päälleen puki Maria. Vaihtonurkkauksessa valmiina olivat Suvi, Emilia, Katja ja Petra, Nean ollessa nuorten maajoukkuekomennuksella länsinaapurissa. Peli lähti kulkemaan suorastaan loistokkaasti jokaisen hoidellessa oman tonttinsa kunnialla. Ne, joilla jännitys vatsanpohjassa kipristeli, eivät sitä kyllä mitenkään näyttäneet, vaan innostivat itsensä hyviin suorituksiin ja sitä kautta rullailimme suorastaan murskaavaan erävoittoon jättäen vastustajalle vain 9 pistettä.

Toiseen ja kolmanteen erään lähdettiin samalla voittavalla seitsikolla. Jo harjoitusturnauksien aikaan oli valmennusjohto teroittanut pahan syötön tärkeyttä, ja tätä ohjetta noudatimme. Omiakin virheitä tuli, mutta ei niin paljon että vastustaja olisi päässyt hyvin luistavan kelkan kyytiin. Joko vastustajan pelaajat jännittivät niin paljon etteivät saaneet peliään missään vaiheessa käyntiin, tai me pelasimme heidät aseettomiksi. Omaan peliin keskityttiin ja se tuotti tulosta jokaisella osa-alueella. Torjunta ja syöttö toimi, vastaanotot ja puolustukset olivat kohdillaan ja hyökkäyksetkin kuolivat hyvällä prosentilla verkon toiselle puolelle. Kuitenkin kolmannessa erässä huomattiin, ettei löysäilläkään parane. Pari palloa jouduttiin antamaan helppona vastustajalle ja se tiesi vaikeuksia. Tässä vaiheessa Liisa ottikin aikalisän ja sen jälkeen ryhdistäydyttiin taas. Molemmat erät päättyivät meille 25-14. Kolmannen erän lopussa jouduttiin tekemään omalta osalta pelin ainoa ja pakollinen vaihto, kun Emilia korvasi nilkkansa pyöräyttäneen Miian. Miian pelastama pallo siis voitettiin, ja oltiin erä- ja ottelupallotilanteessa. Syöttämään kykenemätön Miia erän lopuksi vaihtoon ja Emilia ykkössarjauransa avaukseen takaviivalle. Emiliakin oli ilmeisesti unohtanut jännityksensä pelin kuluessa ja täräytti ässän kenttään! Koko peli näin meille suoraan kolmessa erässä. Meidän joukkueen parhaana palkittiin Bambi, joka myös Jatta Kalajokena tunnetaan. Onnittelut myös toiselle onnistuneelle juniorillemme!

Kotimatkalle lähdettiin suihkunraikkaana ja mahat täynnä ruokaa ja voittoa. Tunnelmat olivat iloiset ja jopa vähän hämmentyneet, kun sarja-avaus sujui niinkin helposti. Pitkällä matkalla ehdittiin onneksi hyvin sulatella, eikä sitä kuuluista keltaista ainetta päässyt nousemaan pääkoppaan yhden voiton turvin. Se oli ensimmäinen peli, seuraavaksi vuorossa onkin sarja-avaus kotiyleisön osalta! Edellinen voitto sulateltuna ja uudelleen nälkäisenä lähdetään peliin lokakuun ensimmäisenä päivänä, kun vieraaksemme saapuu Ajo-KLP Team Savonlinnasta. Urheilutalolla jyrähtää lauantaina kello 15, tervetuloa kannustamaan ja nostamaan naislentopalloa pohjoiskarjalaiselle kartalle!

Emmi