C1-TYTTÖJEN KUULUMISIA

C-tytöt välieriin!!

Kotiturnaukseen, ja samalla alkusarjan viimeiseen turnaukseen valmistautuminen oli erittäin hyvää. Torstaina tosin vedettiin vielä punnerrustalkoot, jotta varmasti muistuisi turnauksen teema mieliin. Teemana oli vastuunkanto. Kentällä on kuusi pelaajaa, joista jokanen osaa pelata. Nyt näistä jokaisen pitäisi myös näyttää se.

Tavoite "kotoisaan" Enossa järjestettyyn turnaukseen oli selvä: välieräpaikka. Tärkein osa-alue valmistautumisessa oli henkinen puoli. Kaksi viikkoa opeteltiin uskomaan itseensä, ottamaan vastuuta ja olemaan röyhkeitä. Punnerrustalkoot otettiin myös käyttöön turneessa: jos helppo pallo tippuu kahden pelaajan väliin, punnerretaan saman tien. Ja tämähän toimi. Alussa vielä vähän punnerrettiin, lopussa ei. Katsojille tiedoksi: ei valmentaja oikeasti julma ole, jollain vain piti kaivaa tytöistä esiin ne taidot, jotka tytöillä oikeasti on. Eikä ne hyvät lihakset pahaksikaan ole :)

Mutta sitten itse otteluihin. Ensimmäisenä vastassa oli aina kova JyLe. JyLellä oli pelaajia sairastuvalla, joten tämä antoi meillekin mahdollisuuksia peliin. Eka peli oli kuitenkin se, jossa vielä vastuuta pakoiltiin ja jossa ei muutenkaan oltu parhaassa vireessä. Saimme myös hyvän muistutuksen siitä, että palloa kannattaa torjua, kun kovakätinen tyttö sitä lyö. Muuten on puolustaminen aikamoisen hankalaa, varsinkin jos lyöjä kuulu ikäluokkansa eliittiin. Peli pienistä ilon pilkahduksista huolimatta JyLelle 2-0.

Seuraava peli kuului niihin, jotka oli ehdottomasti voitettava. Vastustajana oli SuPSin nuoremmat tytöt. Valmentaja teki ennen peliä yllättävän taktiikkamuutoksen, ja pari viikkoa lyöntiään viritellyt Allu siirtyi passariksi. Eka erä vielä vähän hapuiltiin, toka olikin sitten meidän näytöstä. Peli meille 2-0.

Vähän purtavaa, ja sitten "elämän ja kuoleman" otteluun. Vastassa tuttu KLP, ja vain voitolla irtoaisi varma välieräpaikka. Psyykkaus peliin oli kova, ja alku olikin loistava. Henun syöttö puri, ja äkkiä hankimmekin mukavan johdon. Sitten alkoi hermoilu ja omat virheet. Tilanne vaihtuikin KLP:n neljän pisteen johtoon. Omat virheet vähiin, ja käsky jujuttaa joka pallo keskelle kenttää niin pitkään kuin uppoaa. Erikoinen taktiikka tuotti tulosta, ja tasoissa oltiin jälleen. Loppuerä olikin jännittävä, mutta erän loppupuolella sankariksi nousi "hermoilun mestari" Vilma. Vilman pää piti tiukassa tilanteessa, ja voitto meille 25-22. Toisen erän alku oli totaalisesti meidän näytöstä. KLP ei esittänyt parastaan, ja meillä sujui. Kahdenkympin raja oli jo rikottu, kun rupesi näyttämään pahalta. Lähes kymmenen pisteen johto kutistui koko ajan uhkaavasti. Vielä viimeinen vaihde päälle, ja Julian syöttö raakana ässänä kenttään. Erä meille 25-19, hurja voitontanssi ja valmentajan kuperkeikka. Pelin jälkeen oli takki kyllä totaalisen tyhjä!

Viimeiseen peliin lähdettäessä oli virta aika vähissä. Välieräpaikka oli varma, ja viimeinen ottelu ei vaikuttaisi lohkon sijoituksiin mitenkään. Äänensä lopullisesti menettänyt Henu jätettiin vaihtoon, Allu hienojen passejen jälkeen taas yypeeksi ja Lotta passaamaan. Välillä pysyttiin hyvinkin SuPSin vanhempien tyttöjen vauhdissa, välillä näkyi liiankin selvästi turnauksen tavoitteiden täyttyminen. Makeaa oli tullut jo mahan täydeltä, enää ei löytynyt kunnianhimoa lähteä haastamaan vastustajaa tosissaan. Peli SuPSille 2-0.

Turnauksen jälkeen voi jakaa kehuja jokaiselle tytöistä. Nyt löytyi vastuunkantajia. Allu joutui yllättäen tiukkaan paikkaan passaamaan, ja suoriutui kerrassaan loistavasti! Anni puolestaan pelasi uransa ylivoimaisesti parhaan turnauksen. Ja mikä parasta, rahkeet Annilla riittävät vieläkin parempaan! Myös Julia pelasi rohkeasti ja varmasti, taisi olla Jullellakin kauden paras turnaus. Vilma hermoili ekat pelit, mutta oli tärkeimmässä pelissä jäätävän varma. Tällaisen Vilman valmentaja haluaa jatkossakin nähdä! Viikon sairastellut Henu oli loistavassa vireessä koko turnauksen. Teletapistamme tullaan kuulemaan vielä! Sofia vahvistuu koko ajan hihapuolella ja on tasaisen varma suorittaja. Jälleen kelpo pelit Sohvilta! "Vanhuksista" Essi oli sairaana ja seurasi pelit kovasti kannustaen penkiltä. Lotta haparoi aluksi passipelissä, mutta oli "liberon" roolissa korvaamaton takakentällä. Viimeisenä, mutta ei ainakaan vähäisimpänä kapteeni-Jonna: tyttö on täyttä rautaa! Kuka muu juoksisi palloa pelastaessaan täysillä päin tolppaa vastustajan johtaessa erää 24-14. Hirmuinen mustelma ekan pelin lopussa jalkaan, ja urhea joukkueen johtaminen välieriin tämän jälkeen. Tyttö on kyllä kapteenin virkansa ansainnut!

Välieriin, eli Suomen 24 parhaan joukkoon pääsy on kerrassaan hieno temppu joukkueelta! Valmentaja muistaa hyvin hetken, jolloin joukko uusia C-ikäisiä asteli epävarmoin askelin kesäkuussa harjoituksiin. Valmentaja huomasi heti tyttöjen lahjat, mutta tiedosti myös sen, että töitä on tehtävä todella kovaa. Nämä päivät ovat syy siihen, miksi valmennustyötä jaksaa tehdä illasta iltaan, viikosta viikkoon, vuodesta toiseen, kolmanteen ja useampaankin. Nämä päivät ovat valmentajien palkkapäiviä. Kiitos tytöt!

Sarja jatkui Jyväskylässä 4.2.

C-tyttöjen SM-sarja jatkui Jyväskylässä lauantaina 4.2. Aamulla vähän jännitettiin hirmupakkasten vuoksi autojen toimintaa, mutta hyvinhän ne autot käynnistyivät ja jopa pysyivät käynnissä, perille Jyväskylään päästiin siis hyvissä ajoin.

Ensimmäinen peli oli ennestään tuntematonta SuPSin -98 porukkaa vastaan. Peli alkoi hienosti, tilanne meille 6-0. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, kuvasi hyvin koko päivän tapahtumia. Tilanne 8-6 vastustajalle. Peli jatkui samaa rataa: välillä pelasimme hienosti, välillä tapahtui käsittämättömiä uinahduksia. Joukkuetta vaivaa vastuun pakoilu. Kentällä katsellaan kaveria, että kyllä se pallon hoitaa. Valitettavasti kaveri ajattelee samalla tavalla, ja helppo pallo uppoaa keskelle kenttää. Peli olikin meiltä jälleen kerran vuoristorataa. Onneksi kuitenkin ratkaisuhetkillä tsempattiin, ja voitto meille 2-0 (25-21, 25-15).

Seuraavaksi päästiin pelaamaan kovaksi tiedettyä emäntäjoukkuetta JyLeä vastaan. Eka erä meni jälleen vastuun välttelyksi varsinkin vastaanottopuolella. Erä oli JyLen syöttö- ja hyökkäysnäytöstä. Torjunta oli meillä lähes olematonta, ja JyLen painavat lyönnit upposivat helposti kenttään. Erä katastrofaalisen esityksen jälkeen vastustajalle 25-11. Toiseen erään joukkue jo vähän syttyi. Osaltaan peliä auttoi JyLen kokoonpanomuutokset. Erä oli tasainen, vaikka välillä teimme taas käsittämättömiä virheitä, joiden seurauksena pallo tippui keskelle kenttää. Jonna ja Henu pääsivät väläyttelemään hyökkäyspuolella, ja torjuntakin otti useita vaimennuksia. Näin JyLekin oli pakotettu suorittamaan vaihtoja. Erän loppu oli hienoa taistelua: jokainen hoiti nyt oman tonttinsa hienosti. Erä lopulta usean eräpallon jälkeen JyLelle 28-26, ja koko peli siis 2-0.

Vuorossa oli tauko ja sitten päivän viimeinen ottelu Kuusamon PaKaa vastaan. Ottelussa jaettiin vastuuta tasaisesti kaikille, ja peli olikin pääosin täysin meidän hallinnassa. Helpohkon pelin jälkeen voitto meille 2-0 (25-12, 25-16). Toisessa erässä kunnostautuivat syöttöpuolella erityisesti pahaa hyppyleijaa syöttänyt Jonna sekä hienon pelivireen löytänyt Henu.

Turnauksesta jäi jälleen kerran päällimmäisenä mieleen tason jatkuva vaihtelu sekä vastuun pakoilu. Toki peli oli jo parempaa kuin Suomussalmella, ja Jonnan lisäksi hyökkäyspuolella kunnostautuivat etenkin Sohvi ja Henu. Helppoja palloja uppoaa kuitenkin raakana kenttään aivan liikaa. Kukaan ei uskalla avata suutaan ja huutaa yksinkertaista sanaa "minä". Hyvää peleissä oli molempien passareiden (Lotta ja Allu) onnistuminen. Varsinkin Lotta nosti tasoaan huomattavasti edellisestä hieman heikosti menneestä turneesta. Myös Henu löysi hieman kadoksissa olleen lyöntipelinsä ja Teletappimme olikin taas oma vilkas ja valoisa itsensä. Sohvi on ottanut laiturin paikan omakseen ja tyttö takoikin laidasta mukavan määrän pisteitä. Sohvi uskalsi ottaa myös vastuuta hihapuolella, kun huomasi muiden pakoilevan vastuunkantoa. Keskipeli oli jälleen melko olematonta. Keskarit Vilma, Julia ja Essi jäivät vähille töille. Kapteeni-Jonna osoitti jälleen olevansa pelinainen myös vähän harjoittelemallaan yleispelaajan paikalla. Anni oli jälleen kerran epäonnen soturi ja seurasi pelit kuumeisena vaihtopenkiltä muita kovasti kannustaen.

Sarja jatkuu kahden viikon päästä kotoisassa Joensuussa. Kahden viikon aikana koitetaan löytää joukkueeseen vastuunkantajia sekä röyhkeyttä. Nyt pelaajat ovat aivan liian kilttejä ja ujoja. Pisteitä ei tehdä kainostelemalla, siihen tarvitaan rohkeutta sekä röyhkeyttä.

Kokemusta Suomussalmelta

Perjantai-iltapäivällä suunnattiin autojen keulat kohti pohjoista ja Suomussalmea. Illalla ehdittiin vielä uimaan ja saunomaan sekä syömään myöhäinen illallinen. Ruokaa upposi paljon (varsinkin jälkiruokaa...), ja sitten hyvissä ajoin huoneisiin ja nukkumaan

Aamulla herättiin virkeinä kymmenen tunnin yöunien jälkeen runsaalle aamiaiselle. Aamiaista oli niin runsaasti, että yhden kananmunankin pystyi säästämään taskuun evääksi. Sitten kohti liikuntahallia ja lämppäämään.

Ensimmäinen vastustaja oli tuttu KLP-86 Kerimäeltä. Edellisen kerran pelattiin Joensuussa tasainen peli, joka päättyi meidän voittoon. Nyt ei ollut tasaisuudesta tietoakaan. Meillä ei sujunut käytännössä mikään. Jonna oli kentällä aivan liian yksin. Nuorempaa kaartia jännitti elämän ensimmäiset SM-sarjapelit selvästi, ja kaikki vastuu jäi Jonnan harteille. Hyvin kapteenimme taisteli, mutta eihän kukaan yksin joukkuelajissa voita. Toki pelin edetessä muutkin lämpenivät, ja toisessa erässä olikin jo paikoitellen peli ihan lentopallon näköistä. Ottelu ansaitusti vastustajalle 2-0 (25-11, 25-16).

No, tästähän oli suunta vain ylöspäin. Seuraavaksi saatiin vastaan PaKa Kuusamosta. Eka erä oli meiltä jo ihan kelvollinen. Jonnan lisäksi tehoja alkoi löytyä muualtakin. Allukin väläytteli iskujaan pitkän tauon jälkeen. Toiseen erään vaihdettiin hieman kokoonpanoa. Toinen erä olikin aikamoista hapuilua. Erän loppu oli erityisen tiukka, mutta hienon "silmänkääntötempun" myötä erä meille ja koko peli 2-0 (25-14, 25-22).

Viimeiseen pellin vastaan asettui kovaksi tiedetty SuPSin -97 joukkue. Ensimmäinen erä oli hyvä ja melko tasainen lähes loppuun asti. Tytöt pelasivat hyvin, mutta se ei riittänyt. Erä vastustajalle 25-19. Tokaan erään lähdettiin kovalla asenteella, mutta kuinkas kävikään. Kukaan ei ottanut vastuuta, ja palloa väisteltiin oikein kilpaa. Erä katastrofaalisen esityksen jälkeen vastustajalle 25-11.

Turnaus sujui meiltä alavireisesti. Yksikään pelaajista ei ollut parhaimmillaan. Hyökkäyspuolella Jonna oli aivan liian yksin. Jonna kuitenkin hyökkäsi mallikkaasti siihen nähden, että on viimeksi hyökännyt kuukausi sitten. Myös Jontun hyppyleijat olivat murhaavia. Allu teki hienon ensiesiintymisen passarina, ja myös lyönti kulki ajoittain. Allu onkin jo neljäs tällä kaudella joukkueessamme edustanut passari, ja lupaavan esiintymisen jälkeen jatkoakin on luvassa. Julia ja Anni hoitivat tonttinsa melko puhtaasti. Sohvi vakuutti hihapuolella, mutta passeja ei juuri Sohville tullut. Vilmalla kulki vastaanotto ja yksi hieno keskihyökkäyskin nähtiin. Essi joutui turnauksessa yllättäen pelaamaan myös laidassa, mutta vieraan paikan pelaaminen sujui ihan kunniakkaasti. Henun vahvuudet olivat syöttöruudussa, ja passari-Lotta yritti kaikkensa pelatessaan milloin minnekin nousevia palloja.

Seuraavaan turnaukseen on aikaa kolme viikkoa. Valmentajalla onkin valmiina pitkä lista asioita, joita pitää harjoitella ennen seuraavaa turneeta. Tekemistä riittää, mutta niin riittää onneksi intoakin. Siispä maanantaina taas salille puurtamaan :)

SM-sarjapaikka kotiturnauksesta 3.12.

Kotiturnaukseen Rantakylään lähdettiin päättäväisinä. Tavoite oli selkeä: SM-sarjapaikka. Kerrankin kaikki olivat terveitä (turnauksen alussa...) ja lähtökohdat olivat hyvät. Inkeri-kampaukset päähän, upouudet pelisukat jalkaan ja eikun pelaamaan!

Ensimmäiseksi kohdattiin tuttu paikallisvastus Pyhäselän Urheilijat. Anni totesi olonsa kuumeiseksi ja jäi suosiolla vaihtopenkille lepäilemään. Muuten jaettiin vastuuta tasaisesti, ja voitto irtosikin peruspelillä 2-0 (25-17, 25-18).

Pieni tauko ja sitten pelaamaan ennestään tuntematonta Tervon Urheilijoita vastaan. Pieniä vastoinkäymisiä alkoi yllättäen ilmaantua. Ensin Julia sai taisteluvamman nenäänsä, sitten porukka rupesi oikein kuorossa valittamaan vatsavaivoja ja huonoa oloa. Liekö syynä ollut jännitys SM-sarjapaikasta, alkava vatsatauti vai omituisen värinen ja hajuinen juomavesi. Vatsoja kuitenkin väänsi kovasti, ja varmuuden vuoksi vesijohtoveden juominen kiellettiin. Tervoa vastaan pelasivat ne, joita vähiten koski. Valmentaja meinasi soitella jo seuran D-tyttöjä paikalle, jotta pelit saataisi varmasti pelattua. SM-sarjapaikan ratkaisevassa Tervo-ottelussa ei kuitenkaan ollut hädän päivää. Jonna pääsi väläyttelemään iskijän taitojaan vastustajan torjunnan ollessa käytännössä olematonta. Vilma pääsi pitkästä aikaa yllättäen passaamaan, kun Lotta makasi maissa kaksinkerroin. Voitto ottelusta 2-0 (25-18, 25-19) ja tuuletukset SM-sarjapaikasta. Joukkueen kuopus (tunnetaan myös nimellä Teletappi) tosin tuuletti vasta vartin päästä, kun tajusi hieman jälkijunassa SM-sarjapaikan varmistuneen. Annettakoon se meidän "junnulle" anteeksi :)

Tunnin tauko ja lepäilyä. Kaupasta haettiin iso pönikkä tuoretta vettä, ja vähitellen pelaajatkin alkoivat toipumaan. Välieräpelissä Kerimäkeä vastaan Henu jätettiin vaihtopenkille kalpean olemuksen takia. Vaikka tyttö väittikin olevansa kunnossa, kasvoista paistoi pahoinvoiva olo. Kerimäki aloitti ottelun kovia iskuja pamautellen. Allu tosin väläytteli myös parilla sellaisella pommilla, ettei tarvinut yhtään hävetä meidän lyöntivoimaa. Ottelu oli mukavan tasainen. Ero meidän hyväksi tuli hihapuolella. Taktisella syötöllä saatiin hajoitettua Kerimäen vastaanottoa, kun taas oma hihapeli pysyi hyvin kasassa. Voitto ottelusta meille 2-0 (25-22, 25-22).

Turnauksen finaaliin saimme vastaan tutun SuoVan. Hepuli varoitteli muita lähtemästä "takki auki" peliin. Takit kyllä olivat kiinni, mutta muuten tytöt olivat jo aivan poikki. Vatsavaivat, ratkennut SM-sarjapaikka ja voitto Kerimäestä oli vienyt mehut kaikilta. Ottelun jälkeen tytöt tunnustivat myös syöneensä aivan liian vähän päivän aikana. Itse peli ei meiltä ollut ollenkaan päivän parasta. Keskittyminen oli hukassa ja ohjeita ei juurikaan noudatettu. Tappio ansaitusti luvuin 0-2 (19-25, 23-25). Vaikka viimeinen peli olikin heikko esitys meiltä, päivään voitiin kuitenkin kokonaisuudessaan olla oikein tyytyväisiä.

Syyskauden tavoitteena joukkueella oli SM-sarjapaikka. Olimme Idän sarjassa sijalla kahdeksan, ja kymmenen parasta lunasti itselleen SM-sarjapaikan. Yhden passarin systeemi sujuu jo rutiinilla kaikilta, vaikka pelipaikkoja onkin kokeiltu ja vaihdeltu ahkerasti. Useat tytöt ovatkin pelanneet eri rooleissa syksyn aikana. Huippuna tietenkin Vilma, joka on pelannut jokaista mahdollista pelipaikkaa :) Kuusikkopelin perusteet alkavat nyt olla hallussa. Nyt otetaan kuukauden kuuri fysiikkaa ja toivotaan, että kuntokuurin tulokset näkyvät keväällä entistä vahvempana pelinä. Fysiikkaa toki teemme muutenkin melko paljon, mutta tässä iässä se onkin erittäin tärkeää. Tytöt kasvavat pituutta kovasti, ja jos vartalonhallintaa ei harjoiteta, saattaa jalat olla pian huomaamatta umpisolmussa :)

Joukkue on kasvanut kovasti syksyn aikana. Mukana on vain kolme "vanhempaa ceetä". Muutoin joukkue koostuu nuoremmista C-ikäisistä sekä yhdestä D-ikäisestä. Erityisesti joukkueen nuorimmat ovat kehittyneet kovasti. Tytöt hoksasivat melko äkkiä, että C-ikäluokassa ei enää hyökätä sormilyönnillä, ja lyöntivoimaa alkaakin nyt joukkueesta löytyä. Hihapeliä on harjoiteltu kovasti, ja se tuleekin olemaan keväällä erityisen tärkeä osa-alue. Keväällä sallitaan yläkauttasyöttö, ja osalla joukkueista se tulee olemaan todella kova. Fysiikkakuurin ohella tulemmekin harjoittelemaan erityisesti leijasyötön vastaanottoa. Edelliskausista päätellen myös tällä kaudella voidaan C-ikäisten pelejä ratkaista pitkälti syötöllä. Oma syöttö on vielä toistaiseksi melko kevyt, mutta painavuutta yritetään saada siihenkin lisää. Nyt siis katseet kevään SM-sarjaan. Tavoitteita ei sarjassa varsinaisesti ole, lähinnä lähdemme hakemaan kovuutta ja kokemusta.

Turnee Leppävirralla 19.11.

Liian aikaisin lauantaiaamuna lähdettiin reissuun Leppävirralle. Matka hieman hidastui yllättävien vatsakramppien vuoksi, mutta perille selvittiin kuitenkin ajoissa. Turnaus alkoi tuomaroinnilla ja sitten vuorossa oli ensimmäinen ottelu tuttua Uimaharjun Karia vastaan.

Eka peli taisi mennä vielä hieman unessa. Voitto kuitenkin meille 2-0 (25-16, 25-10). Sitten pelaamaan ennestään tuntematonta Leppävirran Viriä vastaan. Peli olikin tasainen ja jännittävä. Välillä nähtiin hienoja palloralleja, välillä taas pitkä putki omia virheitä. Peli lopulta Virille 2-0 (25-21, 25-23).

Huikka juomista ja kohti seuraavaa peliä. Vastaan asettui Suonenjoen Vasama, jolle vielä Kuopion Syysturnauksessa hävittiin 2-0 tylyin eräpistein. Nyt peli oli pääosin meidän hallinnassa. Vastustaja päästettiin aina mukaan peliin omilla hölmöyksillä. Ottelu kuitenkin meille 2-1 (25-23, 18-25, 15-7). Kahdessa kuukaudessa on menty hurjasti eteenpäin: Kuopiossa emme mahtaneet SuoValle mitään, nyt voitto irtosi hieman heikommallakin pelillä.

Turnaukseen ehdottomiin onnistujiin kuuluivat erityisesti Lotta ja Sohvi. Lotta passasi loistavasti läpi turneen, vaikka viikolla tuntui, että mikään ei onnistu. Lode jopa voitti verkkotaistelussa reilusti päätä pitemmän vastustajan :) Sofia on kehittynyt syksyn aikana kovasti. Edellisen viikonlopun been pelit kasvattivat Sofiaa entisestään ja tyttö olikin rautaa päivän turnauksessa. Päivän urotyön teki Jonna. Ensin päivä C-ikäisten turnauksessa suuren vastuun kantavana yleispelaajana, sitten B-ikäisten alueleirille passariksi. Ja takana oli parin viikon tauko lonkkavaivan takia. Vaikka taukoa oli ollut ja Jonttu vielä selvästi varoi liikkumistaan, oli tyttö kuitenkin ehdottomasti turnauksen parhaimmistoa. Myös viikolla sairastellut Henu osoitti jälleen olevansa tärkeä lenkki joukkueessa nuoruudestaan huolimatta. Hepulin hihapeli on nautittavan varmaa katsottavaa. Vilma osoitti taas monipuolisuutensa pelaamalla sekä yleispelaajana että keskarina. Hyvin sujui molemmat paikat. Tähän kun lisätään vielä passarin taidot, voidaan puhua monipuolisesta pelurista. Essi teki paluun kentille pitkän ja sitkeän taudin jälkeen. Alkukankeuden jälkeen Essi osoitti olevansa sinnikäs taistelija. Allu kärsi edelleen polvivaivasta, mutta on joukkueelle tärkeä pelaaja puolikuntoisenakin. Keskipelaajat Anni ja Julia saivat turnauksessa melkoisen vähän passeja (kun se vauhti aina meinaa unohtua...) mutta hoitivat muuten tonttinsa kelvollisesti.

Pelit jatkuvat kotiturnauksella, jossa ratkotaan SM-sarjapaikat. Pelaamme Idän sarjan sijoista 7-12. Kymmenelle parhaalle on luvassa paikka kevään SM-sarjaan. Sinne toki tähtäämme mekin!

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki... Enossa 5.11.

Pohjois-Karjalan maakuntasarjan toinen osaturnaus pelattiin lauantaina 5.11. Enossa. Kuoppaisan mutta turvallisen ajomatkan päätteeksi saavuttiin hallille. Tutut ulkoleikit ja eikun sisälle lämppäämään. Ekana vastassa oli Outokummun Partio. Ensimmäinen peli kuvasi hyvin koko turnausta: hirmuista vuoristorataa oli pelaaminen! Kun pelattiin hyvin, ei ollut mitää hätää. Kun ei pelattu hyvin, peli oli aikamoista sekasortoa. Peli jännittävien ja tiukkien vaiheiden jälkeen Partiolle 2-1.

Pettymyksen jälkeen suunnattiin katseet seuraavaan peliin, jossa vastassa oli tutut Prihattarien C2-tytöt. Hurja-Wilma pääsi pelaamaan uransa ensimmäisen pelin kokonaan passarina, ja hienosti Vilma pelasikin. Muuten joukkue jatkoi ailahtelevia otteitaan, rutiinilla kuitenkin voitto luvuin 2-0.

Viimeisenä vastustajana oli toistaiseksi voittamaton Liperin Taimi. Peli jatkui aaltoilevana meidän osalta. Välillä luisti loistavasti, välillä oltiin aivan pimennossa. Tiukka voitto Taimelle 2-1, ja meille pronssiset mitalit.

Turnaus ei mennyt lainkaan tavoitteiden mukaisesti. Peleissä tuli käsittämättömiä mustia hetkiä, jotka olivat tällä kertaa liian pitkiä meille. Toki hyviäkin hetkiä oli, erityisesti Vilman passarin uran alkaminen varmoin ottein. Huonoista hetkistä voidaan syyttää myös terveystilannetta. Kokeneimmista pelaajista Jonna kärsi lonkkavaivasta eikä voinut pelata täydellä teholla. Essi seurasi vaihtopenkillä turnausta flunssaisena. Allu puolestaan oli pitänyt taukoa polvivaivan vuoksi, ja tuntuma olikin kentällä hieman kateissa. Turnauksesta ei suinkaan lannistuta, vaan jatketaan sisukkaina eteenpäin. Oikealla tiellä ollaan!

Kausi avattiin voitoilla 8.10.

C1 aloitti sarjakautensa Reijolassa lauantaina 8.10. Kauniina syysaamuna yhdeksän tyttöä (Anni oli reissussa) aloitti urakkansa hippaleikeillä ja Hurjalla-Vilmalla. Taustajoukkojen avustuksella löydettiin joukkueelle oma leikkikin, ja niinpä Prihat pääsivät paukuttelemaan vasoroitaan ensin pihalla harjoitellen ja sitten kentällä jo rutinoituneesti tanssiliikkeiden kera. Paukuttelun jälkeen kapteeni Allu veti normaalin alkulämpän ja sitten pelaamaan!

Ensimmäiseksi vastaan tuli Uimaharjun Kari. Kentälle lähdettiin kokoonpanolla passari-Lode, yypeet Jonttu, Allu ja Henu sekä keskarit Julia ja Essi. "Tykki"-huuto raikui ensimmäisessä erässä iloisesti monta kertaa. Ylesipelaajakolmikko paukutti palloa lattiaan sellaisella voimalla ja innolla, että valmentajakin oli ihmeissään näkemästään. Keskipelaajat olivat vielä hieman unessa hyökkäyksen suhteen, mutta hoitivat muuten tonttinsa tyylipuhtaasti. Erä Prihoille 25-6. Toiseen erään vaihdettiin kentällä Jonnan tilalle Heidi ja keskarikaksikoksi Vilma ja Sohvi. Edelleenkin paukkui kovaa, vaikka hieman ehkä löysäiltiinkin. Tuloksena kuitenkin selkeä 25-12 erävoitto, ja koko peli siis meille 2-0. Sarjakausi sai oikein onnistuneen alun!

Heti perään päästiin pelaamaan emäntäjoukkuetta Pyhäselän Urheilijoita vastaan. Pyhis oli tuttu jo Kuopion harjoitusturnauksesta. Peliin lähdettiin vähän "takki auki" -asenteella. Ensimmäisen pelin jälkeen luulimme olevamme voittamattomia ja olihan Pyhis voitettu ennenkin. Ekaan erään vaihdettiin taas uudenlainen kuusikko kentälle. Nyt yleispelaajina olivat Jonna, Henu ja Hurja-Wilma, keskareina pelasivat Essi ja Julia. Taisteluilme oli laantunut ja erä vain pelailtiin läpi. Toki mukaan mahtui hienojakin suorituksia, mutta vähän löysä kuva erästä jäi. Erä kuitenkin meille 25-16. Tokaan erään taas pelipaikat kiertoon. Nyt yypeinä Allu, Heidi ja Jonttu, keskareina Sohvi ja Vilma. Erä alkoi todella huolimattomasti. Sitten peli muuttui, mutta valitettavasti katastrofaaliseen suuntaan. Jossain 14 pisteen paikkeilla syöttöruutuun asteli väärä pelaaja ja tämän jälkeen pelipaikat olivat totaalisen sekaisin. Paikkoja yritettiin korjata, mutta ne meni vain toisella tapaa sekaisin. Tytöt keskittyivät ihmettelemään sitä, missä heidän pitäisi olla ja vastustaja takoi urakalla helppoja pisteitä. Aikalisän jälkeen paikat saatiin väliaikaisesti kuntoon, mutta ei aikaakaan, kun ne oli jälleen sekaisin. Valmentaja oli pakotettu tekemään turnauksen ainoan vaihdon, jotta pelaajat tietäisivät jokseenkin missä pitää olla. Henu siis kentällä ja oma peli kuntoon. Lopussa päästiinkin taas jyvälle pelistä ja "tilulilulilu" kaikui useiden torjuntapisteiden kunniaksi. Vähän tuskaisen taipaleen jälkeen erä meille 25-18 ja koko peli siis 2-0.

Kausi alkoi siis hienosti. Yhden passarin systeemi hallitaan jo todella hyvin, mitä nyt viimeinen erä turnauksessa vähän sekoiltiin. Jokainen pääsi pelaamaan ja kaikki tekivät myös pisteitä. Yleispelaajakolmikko Henu, Allu & Jonttu paukutteli palloa sellaisella voimalla, että Reijolan koulun saliin saattoi tulla jokunen kuoppa. Keskarit puolestaan napsivat maukkaita torjuntoja, lyöntipeli oli vielä vähän hukassa. Syöttöpeli sujui hyvin: virheitä tuli todella vähän ja syöttö pysyi pahana. Seuraavaan turnaukseen on aikaa neljä viikkoa. Tytöt yllättivät valmentajan hienolla pelillään jo ensimmäisessä turnauksessa. Seuraavassa turneessa Enossa pallo saa toivottavasti kyytiä entistä kovempaa!

Jonna aluejoukkueeseen

C-ikäinen Jonna Vaskonen on valittu Idän alueen 1-joukkueeseen passariksi Hollolassa 16.-18.9 pelattaviin alueiden välisiin SM-kisoihin. Jonna pelaa sekä Prihojen B- että C-tytöissä. Onnea Jonnalle kisoihin!

< Takaisin C1-tyttöjen sivulle