B-TYTTÖJEN KUULUMISIA
Välieräpaikka Kuopiosta
Pientä ja vähän suurempaakin sairastelua oli ilmassa ennen Kuopion turnausta. Eve jäi suosiolla kotiin, muut olivat loppujen lopuksi pelikuntoisia (osa lääkityksen voimalla). Valmentajallekin iski kunnon flunssa, ja ääntä ei enää turnauksen lopussa lähtenyt. Onneksi Miia oli matkassa mukana, ja valmentaja sai istua vain hiljaa penkillä. Tämä tosin oli välillä erittäin tuskaisaa: muutaman kerran olisi tehnyt mieli karjua kapteenimme Nösen vakiofraasia "valoja".
Turnaus oli kokonaisuudessaan melko hajuton, mauton ja väritön. Pelit noudattivat kaikki samaa kaavaa. Ottelut Pudasjärveä, Kouvolaa ja Kempelettä vastaan päättyivät kaikki meidän helppoihin 2-0 voittoihin. Vastustajille annettiin paljon pisteitä omilla virheillä, mutta tämä olikin suunniteltu juttu :) Peleissä kokeiltiin uusia asioita, kun vastustajat tiedettiin tasoltaan meitä heikommiksi. Yksi teemoista oli hyppyleijan syöttäminen. Harkoissa tämä jo lähes kaikilta sujuu, mutta nyt pelaajat laitettiin syöttämään hyppyleijaa myös ottelutilanteessa. Hankaluuksia tuotti ahdas syöttötila ja pari rajarikkoakin tehtiin. Kuitenkin syöttö lähti jo mukavasti ja oli onnistuessaan todella paha. Huippuna Jonnan 21 pisteen syöttöputki!
Toinen päivän teemoista oli monipuolinen hyökkäys ja varsinkin keskihyökkäyksen käyttäminen. Passeja tulikin todella tasaisesti, ja kaikki pääsivät pisteiden makuun (myös libero-Nessu). Peliaikaa pystyttiin jakamaan kaikille tasaisesti, ja kaikki onnistuivatkin mukavasti. Erityisen ilahduttavaa oli Janikan keskipelaaminen: kun valot on päällä, tytöstä löytyy tehoja. Myös Lotta oli pirteä liberon tontillaan: ripaus rohkeutta lisää ja hyvä tulee!
Välieriin on aikaa peräti kuusi viikkoa. Välierissä vastaan tulee jo huomattavasti kovempia joukkueita, silloin ei puolitehoisella pelillä enää pärjätä. Aikaa on nyt paljon harjoitella niitä useita pieniä asioita, joilla saadaan pelistä entistä parempaa. Oikealla tiellä ja aikataulussa ollaan, nyt vain tiukkaa treeniä puolitoista kuukautta :)
ps. Kiitokset vielä Miialle, olet tervetullut vetämään harkkoja jatkossakin!
SM-sarjaa Kuusamossa
Perjantaina 27.1. starttasi vuotuinen reissumme Kuusamoon. Pikkubussi lähti matkaan jo iltapäivällä, ja Masa rallikuskina yritti kuroa kolmen tunnin etumatkaa kiinni. Tehtävä oli mahdoton jopa Masalle, mutta hyvissä ajoin ehti loppujoukkuekin perille.
Aamulla alkoi puheensorina liian aikaisin, vielä olisi ollut tunti aikaa nukkua. Eikun aamupalat naamaan ja kävelylenkki kirpeässä pakkasessa salille. Vuorossa niin innokkaat alkulämmittelyt, että esittelykin meinasi jäädä väliin. Ja sitten pelaamaan!
Vastustajana ensimmäisessä ottelussa oli tuttu PaKa. Fiilis oli hyvä (mitä huonompi kenraali, sen parempi ensi-ilta), mutta eka erä katastrofi. Ei siitä sen enempää. Erä päätyi siihen noin kolmen ottelun pituiseen listaan peleistä, joita valmentaja ei oman mielenterveytensä vuoksi aio ikinä katsoa videolta. Valmentaja ei suosittele sitä muillekaan! Toisessa erässä tajuttiin, että kentällähän on peli menossa. Meilläkin alkoi sujua, mutta muutama oma virhe liikaa, erä vastustajalle 25-23 ja koko peli 2-0.
Heti perään tuli vastaamme Puijo Wolley Kuopiosta. Peli eteni ilman suurempia ongelmia. Valmentaja vaihtoi Erikan keskelle Katan tilalle ja hetken päästä katui tätä suuresti. Rosa ilmoitti pyörtyvänsä ja halusi vaihtoon. Hyvä ajankohta: vaihtopenkillä oli vain keskari ja libero. Erikahan olisi ollut loistopeluri paikalle, mutta siellä se pelasi keskarina elämässään ehkä kolmatta kertaa. Siispä keskari-Janika kentälle. Tästähän syntyi mielenkiintoinen kuvio. Jo valmiiksi oli keskari-Krisse laitettu hakkuriksi ja yp-Erkka pelasi keskellä. Vielä Janika täysin vieraalle paikalle, ja soppa oli valmis. Valmentaja karjui täysillä ohjeita, ja Nege pelasi yksin 3/4 kenttää, kun muut olivat pihalla puolustuspaikoistaan. Jotenkin erän loppu rämmittiin, ja erä meille 26-24. Toiseen erään kaikki pääsivät omille pelipaikoilleen, ja Rosa jäi vaihtoon istumaan. Erän alkupuoli oli meidän hallussa, mutta taas tuli mutkia matkaan. Passari-Jonna hajotti kätensä ja irvisteli tuskasta kentällä. Rosa oli jo tullut kentälle omalle paikalleen, seuraavaksi vaihdosta Lotta passaamaan. Lotta teki voitavansa, mutta muilla alkoi peli heiketä. Puijo kiri tasoihin, ja irvistelevä Jonna takaisin kentälle. Sitten tahkottiinkin todellinen jännitysnäytelmä. Eräpalloja puolin ja toisin, pallo ei kuollut millään. Lopulta erä meille 33-31 ja voitto 2-0.
Vuorossa oli tauko ja sitten viimeinen ottelu OsVaa vastaan. Rosa jätettiin suosiolla penkille ja Krisse siirrettiin Rosan paikalle. Eipä ole tyttö ennen yleispelaajana pelannut. Mutta ei hätää, kai se Krisse joskus pari vuotta sitten on pelissäkin vastaanottanut :) Krissellä olikin loistava peli laidassa: mitä tahansa Krisse teki, tuloksena oli piste. Peli oli koko ajan meidän hallinnassa, joten kaikille annettiin peliaikaa. Lotan ilme oli näkemisen arvoinen, kun tyttö pääsi pelaamaan etukenttää :) Janika sai paljon kokemusta keskeltä, ja passejakin tuli. Jonna passasi pelissä monipuolisesti, ja koko joukkue onnistui. Peli meille 2-0 (25-18, 25-13).
Pelit olivat melkoisen erikoisia, joten mieleen valmentajalle jäi lähinnä joukkueen loistava fiilis ja taistelutahto. Erityismaininnan ansaitsee Nege, joka hädän hetkillä taisteli uhrautuvasti joukkueen puolesta ja haki pallot mahdottomistakin paikoista. Mainitsemisen arvoista on ehdottomasti myös Krissen upea peli laidassa. Valmentaja suunnitteleekin jo Krisselle laiturin uraa :) Myös passari-Jonna onnistui erinomaisesti katastrofaalisen viikon jälkeen. Jonna laittoi vastustajan pari kertaa totaalisesti kahville varsinkin jujuillaan.
Tästä onkin oikein hyvä jatkaa Kuopioon kahden viikon päästä. Siellä valmentaja pääseekin seuraamaan sivusta tyttösten tekemisiä, kun valmentajan pieniin mutta pippurisiin saappaisiin saapuu vieraileva tähti. Tämä vieraileva tähti näki torstaina tyttöjen kauden huonoimmat reenit, mutta ei hätää, tytöt lupasivat näyttää maanantaina todelliset taitonsa!
Rosa, Jonna ja Nea aluejoukkueeseen
Prihojen B-tytöistä valittiin Idän alueen 1-joukkueeseen passari Jonna Vaskonen sekä yleispelaajat Rosa Malinen ja Nea Hämäläinen. Alueiden väliset SM-kisat pelataan Vantaalla 20.-22.1.2012. Onnittelut tytöille valinnasta ja tsemppiä kisoihin!
B-tytöille Idän hopeaa!
Sunnuntaina 11.12. suunnattiin jälleen auton keulat kohti Tervoa. Tervoahan alkaa tuntua jo kotisalilta, kun jatkuvasti siellä ravaamme :) Pitkän ja uneliaan matkan jälkeen alkujumpat ja sitten taistelemaan Idän kärkisijoista.
Jo kolmannen kerran tänä syksynä pääsimme pelaamaan Puijoa vastaan. Joukkue oli tuttu ja pelissä piti olla selvät sävelet. Eka erä mentiinkin ilman ongelmia, voitto meille luvuin 25-15. Toka erä alkoi hyvin, mutta sitten Pohjois-Karjalan oma tyttö Emppu löysi hurjan vireen ja varsinkin syötöillään hajotti meidän peliä pahasti. Taistelutahtoa onneksi riitti, ja toka erä meille luvuin 27-25. Ottelusta siis 2-0 voitto. Voitosta huolimatta fiilikset olivat vähän epävarmat: toinen erä oli melko heikkoa pelaamista ja seuraavaa vastustajaa Plokia ei sillä pelillä voitettaisi.
Plokia vastaan pelattiin toista kertaa tänä syksynä, edellisen kerran juuri samaisessa Tervon oranssissa salissa. Plokia vähän pelättiin etukäteen, mutta itse ottelu sujui hurmoksessa. Asenne oli kohdallaan eikä pelissä ollut mitään hätää: tyylipuhdas 2-0 (25-17, 25-21) voitto tästäkin ja alkulohkon ykkössija.
Pelitahti oli tiuha, ja melkein heti perään alkoi välieräottelu Savonlinnan Juniori-Ajoa vastaan. Ajo tunnettiin kovana joukkueena, mutta alkuturnaus oli sujunut kangerrellen. Ajo tosin antoi turnauksessa tasoitusta muille, kun maajoukkuepeluri Iida ei pystynyt pelaamaan. Ensimmäinen erä oli mielenkiintoinen: kumpikin joukkue nykäisi vuorollaan muutaman pisteen johdon. Meidän tyttöjä ainakin jännitti, sen verran otteet kentällä vaihtelivat. Eka erä lopulta Ajolle niukasti 25-23. Toiseen erään lähdettäessä tytöt päättivät, että pelihän ei tähän erään loppuisi. Joukkue huokuikin itsevarmuutta ja erä helposti meille luvuin 25-16. Vuorossa oli aina arvaamaton kolmas erä. Erä oli koko ajan Ajon hallinnassa. Tilanteessa 8-5 Krisse hajotti nilkkansa. Usko alkoi joillakin pelaajilla jo mennä. Meidän junnu Sohvi pääsi kentälle todella tiukkaan tilanteeseen Krissen paikalle. Alkoi tasaisen varma nousu. Ajo johti vielä 12-10, mutta loppuerä oli meidän. Ajo otti aikalisän tilanteessa 14-13. Valmentaja tuumasi aikalisällä, että olisipa kiva lopettaa peli kunnon "JOU" -huutoon, eli ässään. Jonna oli tästä hyvinkin iloinen: ei mitään paineita syöttöruutuun. Mutta Jonttuhan teki työtä käskettyä ja täräytti syöttönsä vastaanottajan käsistä seinään. Kova "JOU" -huuto ja hurja voitontanssi.
Mitalit oli varmistettu ja suurimmat paukut käytetty. Finaalipeliin oli aikaa, ja valmistautuminen oli onnistunutta. Itse peli olikin sitten jotain ihan muuta... Toisen kerran samana päivänä vastustajaksi asettui Ploki. Plokin tiedettiin tulevan kovalla asenteella otteluun, olihan se hävinnyt meille jo kahdesti. Peli alkoi jäätävästi. Taululla komeili lukemat 7-0 Plokille. Omista syötöistä ja hyökkäyksistä arviolta 90 prosenttia meni muualle kuin vastustajan kenttään. Jo pelkillä omilla virheillä olisi lahjoitettu erä vastustajalle, mutta tämän lisäksi Ploki pelasi tähän asti nähdyistä peleistä ylivoimaisesti parastaan. Murskaava erätappio luvuin 25-12. Toiseen erään yritettiin nostaa fiilistä. Alku oli taas heikko, mutta sitten lähti nousu käyntiin. Vähitellen kirittiin rinnalle ja ohi. Tilanne oli meille jo 18-15, mutta sitten alkoi taas synkkä jakso. Yksinkertaisesti tytöt eivät jaksaneet eivätkä halunneet taistella kullasta. Toinen erä Plokille 25-21 ja koko ottelu 2-0.
Tunnelmat oli pelin jälkeen ristiriitaiset. Harmitti kovasti päättää syyskausi surkeaan peliin. Lisäksi kun vastustaja oli voitettu selvästi jo kahdesti aiemmin, otti hieman päähän saada turpiin niin lujaa. Toisaalta lähtökohdat syksyyn olivat niin huonot, että silloin mietittiin, päästäänkö edes SM-sarjaan. Syksyllä hopea olisi tuntunut melkeimpä lottovoitolta.
Syksyn tavoitteet on nyt saavutettu ja ylitetty. Idän sarjasta tuli hopeaa, mutta Idän joukkueista olimme parhaita. Lännen alueesen kuuluva Plokihan pelasi Idän sarjassa kuokkavieraana lyhyempien matkojen takia. Tästä onkin oikein hyvä jatkaa kohti SM-sarjaa. Toivotaan, että sielläkin tavoitteet saavutetaan ja jopa ylitetään :)
B-tytöt SM-sarjaan
Sunnuntaina 27.11. suunnattiin autot kohti Varkautta (tai jotain korpea, joka kuuluu Varkauteen). Jopa navigaattori eksyi matkalla, pieni viivästys lehmipoluilla ajellen, mutta kuitenkin ajoissa salille. Tutut alkulämpät ja sitten tavoittelemaan SM-sarjapaikkaa.
Ensiksi vastaan asettui edellisestä turneesta tuttu Pielaveden Sampo. Sampolle oli viimeksi kärsitty tyly tappio, joten asenne peliin oli kohdillaan. Tytöt päättivät näyttää, mihin heistä oikeasti on. Itse pelissä ei ollutkaan mitään hätää. Sampo ei ollut terävimmillään ja meillä puolestaan peli kulki rutiinilla, kun kentälle saatiin pitkästä aikaa tuttu ja turvallinen kokoonpano. Erien lopussa vähän löysäiltiin, peli kuitenkin meille 2-0 (25-16, 25-19).
Toisena vastustajan oli EnPy Enonkoskelta. Joukkue oli ennestään tuttu jo vuosien takaa. Jännitystä oli selvästi havaittavissa molemmilla joukkueilla. Vuoron perään otettiin aina muutama piste eroa, ja aina toinen tuli takaa rinnalle. Peli oli hyvin tiukka ja tasainen, lopulta kuitenkin taisteluvoitto meille erin 2-1 (25-23, 23-25, 15-13). Pelillisesti emme kummoisia esittäneet, vähän hakemista oli vielä tämäkin peli.
Viimeisenä vastaan tuli Varkauden NMKY. Jonnalla oli alkanut taas kolottamaan lonkkaan, joten valmentaja päätti olla ottamatta turhia riskejä. Nessu pääsi taas yllättäen passaamaan ja Lotta liberoksi. Pelistä ei kyllä jäänyt tuleville sukupolville kerrottavaa. Vastuuta jaettiin kaikille. EnPy-peli oli vienyt suurimmat voimat, ja viimeinen ottelu olikin melkoista läpsyttelyä. Ei todellakaan kauniin ottelun päätteeksi voitto meille 2-0 (25-17, 25-12), ja sitten juhlistamaan SM-sarjapaikkaa.
Pelillisesti turnaus meni lähinnä pelaillen. Mitään ihmeitä ei esitetty, peli oli jokseenkin takkuista. Sairastelut ovat taas vaikuttaneet joukkueen syksyyn. Jonna pääsi passaamaan pitkästä aikaa, ja passitempossa olikin vielä vähän epäselvyyttä. Keskipelaajat eivät liikaa passeja saaneet, toisaalta keskareilla ei kenelläkään ollut erityisen hyvä päivä. Puolustuksessa tuli useita palloja, joissa ei tiedetty, kuka ottaa. Libero-Nessullakaan ei ollut paras mahdollinen päivä. Onnistujia olivat lähinnä Jonna (jolla toki passaaminen ei tauon jälkeen ollut parasta mahdollista), Rosa ja Nege. Rosa alkaa vähitellen uskaltaa taas lyödä palloa, ja lyönnit olivatkin melkoisen tappavia. Negellä ei tarvitse aina edes olla hyvä päivä, silti Nea kuuluu aina turnauksen parhaimmistoon. Nyt Nea pelasi taas peruspeliään, ei erikoisuuksia, mutta jäätävän varmaa toimintaa.
Nyt päästään jälleen harjoittelemaan normikokoonpanolla, kun kaikki ovat vihdoin ja viimein terveitä. Syyskauden viimeisessä turnauksessa pelaamme Idän sijoista 1-6. Varsinaisia tavotteita ei mitalipelien suhteen ole, syksyn varsinainen tavoite oli SM-sarjaan pääsy. Toki kun vauhtiin ollaan päästy, ei kannata keskenkään lopettaa. Lähdemmekin siis tosissaan taistelemaan mitalista seuraavaan turneeseen.
B-tytöt yllättivät positiivisesti
Perjantai-iltana nukkumaan mennessään ei "valmentajalle" meinannut tulla uni silmään. Ensin räsynukke nosti kierroksia, sitten alkoi pelikuviot mietityttämään. Siis pelaisikohan nyt libero passarina ja passari liberona, C-ikäinen yypee keskarina vai hakkuri keskarina ja yypee hakkurina vai mitä ihmettä tässä tekisi... Tilanne oli kuin suoraan viime syksyltä. Ykköspassari (eli se ainoa passari...) oli poissa pelistä lonkkavaivan takia. Hmm, no laitetaan ykköslibero passariksi. Kakkosliberon tiedettiin jäävän pois reissusta, joten liberoksi päätyi C-ikäinen joukkueen kolmoslibero. Ykköskeskari oli flunssassa, ja hetkinen, eihän meillä oikeastaan ole kuin kaksi keskaria... Lopputulos: libero passaa, otetaan kaksi nuorempaa C-ikäistä (-98) mukaan keskareiksi (toinen vuoden verran lentopalloa pelannut yp ja toinen pari kuukautta isolla kentällä pelannut keskari), C-ikäisten passari liberoksi ja värikkäitä paitoja varmuuden vuoksi mukaan, koska "valmentajan" sanoin: nyt ei kyllä tiedä yhtään mitä tästä tulee, kuka tahansa voi päätyä liberoksi...
Ensimmäisenä vastaan tuli Leppävirran Viri. Peli sujui yllättävän mallikkaasti, libero passasi hyvin ja passari liberoi hyvin. Laidasta paukkui kovaa ja -98 -ikäiset keskarit olivat hyvin pelissä mukana. Tuloksena 2-0 voitto meille.
Toinen peli oli Pielaveden Sampoa vastaan. Mieleen tulvi muistot viime syksyltä. Silloinkin siipirikkoinen joukkue hävisi Sampolle omilla virheillään. Nyt eka erä oli viime vuoden kopio. Lentopallo oli vaihtunut rantapalloiluksi ja turpiin tuli. No ei se mitään, pelataan vielä kaksi erää... Tai sitten ei. Mitenhän se viime kausi vyörysi taas aallon lailla "valmentajan" mietteisiin. Passari juoksi kirjuripöytään ja pää auki. "Valmentaja" huusi täysillä "loukkaantuminen", ja passari kysyi, ai että missä... Eli eikun huililla ja kylmää otsaan. Onneksi liberoa oli vaihdettu erään ja Lotta istui vaihtopenkillä. No mikäs tässä: kolmoslibero passariksi. Seurasi yleinen hämminki sekä "valmentajan" ja libero-passari-mikälie-Nössö-Nessun välinen tappelu. "Mie meen nyt kentälle", huutaa kapteeni. "Suu kiinni ja lepäät siinä", vastaa "valmentaja". Pari aikalisää ja muistutus siitä, että jos hävitään 2-0, pelit menevät ristiin ja lasketaan pikkupisteitä. Jokainen piste on siis tärkeä. Niinhän siinä kävi, että hävittiin Sampolle 0-2, mutta pikkupisteet riitti oman lohkon ykkössijaan.
Vastaan välieräpelissä tuli edellisestä turnauksesta tuttu Puijo Wolley. Taktiikka peliin oli selvä, ja Nessukin pääsi taas peliin mukaan. Nege väläytteli taitojaan hirmuisella ässäputkella. Muuten peli aaltoili (mikä on ymmärrettävää, kun kokoonpano oli mitä oli), mutta tuloksena kuitenkin 2-0 voitto ja villi voitontanssi.
No mutta tämähän tuntui jo voitolta! Tavoitteet oli saavutettu, jopa ylitetty. Vähän ruokaa naamaan, ja pelaamaan Pohjois-Savo/Pohjois-Karjala -finaalia Pihtiputaan Plokia vastaan. "Valmentaja" sillä kuuluisalla ammattitaidollaan antoi peliin vain ohjeeksi "nautiskellaan, kun päästään pelaamaan kovaa joukkuetta vastaan". Ja joukkuehan nautiskeli. Fiilis oli katossa, ja jokainen taisteli Lahnan lailla :) Kannustus oli kovaa ja onnistumisia sateli. Paineet oli vastustajalla, ei meillä. Eka erä meni jatkopalloille, lopulta meille voitto. Hurja tuuletus, ja tokaan erään kovalla asenteella. Erä alkoi Nessun ässäputkella. Oltiin koko ajan muutaman pisteen johdossa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että voitto tulla tupsahti 2-0. Kylläpäs riemua riitti, kukaan ei moista tältä kokoonpanolta tainnut uskaltaa odottaa... Meidän junnu Sohvi totesi pukkarissa, että "mie luulin et myö hävitään kaikki pelit". Muut olivat syvästi hämmentyneitä: miten niin, edellisen päivän harkatkin meni niin putkeen (siis rehellisyyden nimissä, kauden ylivoimaisesti huonoimmat reenit).
Mitenkähän tämän turnauksen nyt sitten tiivistäisi. Kolme pelaajaa pelasi omilla paikoillaan, muut vähän missä sattui. Toisena keskipelaajana oli koko ajan nuorempaa C-ikäluokkaa oleva ensikertalainen B-ikäluokassa (Sofia tai Aliisa). Sohvi ja Allu saivatkin aivan loistavaa pelikokemusta vanhemman ikäluokan peleistä. Tytöt olivat kentällä kuin kotonaan, eikä jännittämistä näkynyt. Liberona pelasi pääasiassa C-ikäisten passari Lotta, tosin myös Erkka pääsi näyttämään hihapelin taitojaan. Passarina hääri siis libero-Nessu, joka on passannut viimeksi "joskus kolme vuotta sitten, jolloin keskipassi oli hehtaarin korkuinen". Nege, Rosa ja Kata pelasivat laidassa tutuilla paikoillaan, ja hyvin pelasivatkin. Nege näytti taas, ettei turhaan kuulu ikäluokkansa maajoukkueeseen. Kata puolestaan "valmentajan" kommentin mukaan löysi vihdoinkin aivonsa. Kata tekikin monta pistettä järkevillä sormilyöntisijoituksillaan. Onneksi meillä on harjoiteltu sormilyöntiäkin, vaikkei se kuulemma nykylentopallossa tärkeää olekaan :) Rüüspekin löysi lyöntinsä, kun "valmentaja" karjui "lyö sitä palloo" -huutoaan. Eve pelasi tasaisen varmasti. Keskihyökkäys ymmärrettävästi ei vielä täysin toiminut kahden harkkakerran jälkeen uuden passarin kanssa. Janika kävi taas erien lopulla harjoittelemassa uutta rooliaan ja pelasikin puhtaasti.
Viikolla tuntui, että tilanne on totaalinen katastrofi. Onneksi meillä on opeteltu tuo sormilyönti aikoinaan hyvin, passariksi voi heittää liberonkin. Ja itse asiassa, tuottihan tuo sormilyöntikin loistavien sijoituksien päätteeksi melkeinpä parikymmentä pistettä. Vaikka joukkueella onkin valmentajanaan vain "valmentaja" (ei millään hienoilla titteleillä varustettu), on joukkue kuitenkin Joukkue isolla jiillä. Ja tästä taas eteenpäin, ensi turnauksessa toivottavasti koko porukka taas terveenä!
B-tytöt avasi kahdella voitolla
B-tyttöjen kausi alkoi lauantaina 29.10 Kontiolahdella. Yhdentoista tytön voimin lähdettiin taistelemaan aurinkoisena lauantaiaamuna kauden avauspisteistä. Valmentaja ei ainakaan ennakkoon ollut varma, mitä peleiltä pitäisi odottaa. Aloitusseitsikosta Eve oli viimeksi pelannut muutakin kuin syöttövuoroja melkein vuosi takaperin. Rosa puolestaan oli viimeksi pelannut täysissä ruumiin voimissa joskus alkuvuodesta, ja väliin mahtui usean kuukauden tauko, jolloin iskukädellä ei saanut tehdä käytännössä mitään. Libero-Nea oli pelannut edellisen sarjapelinsä puolitoista vuotta aiemmin, ja mikäli valmentaja oikein muistaa, ei koskaan aiemmin liberona. Yleispelaaja-Nea oli viettänyt harjoitteluaikansa pääosin ykkössarjajoukkueen mukana ja käynyt vain satunnaisesti näyttäytymässä oman ikäluokan reeneissä. Kata puolestaan pelasi viime kauden Kontiolahden riveissä ja oli vasta muutaman kuukauden totutellut hyvinkin erilaisiin pelikuvioihin. Suuren vastuun kantava C-ikäinen passari Jonna puolestaan pelaa ensimmäistä kauttaan selkeänä ykköspassarina. Näin ollen aloitusseitsikkoa voitiin pitää hieman arvoituksellisena.
Ennen pelejä valmentaja tuumaili kotona tavoitteita (joista ei tosin tytöille maininnut sanaakaan...) Vastustajalle annetaan maksimissaan 15 pistettä erää kohden, pohdiskeli valmentaja ääneen. Apuvalmentaja vähän epäili tavoitetta, ja jos aivan rehellisiä ollaan, ei päävalmentajakaan aivan täysin varma tavoitteen järjellisyydestä ollut. Siksipä ehkä tytöt eivät valmentajan tavoitteista koskaan kuulleetkaan :)
Ensimmäisenä vastaan asettui Puijo Wolley Kuopiosta. Vastustajan taidoista ei juuri ollut käsitystä, joten taktiikkana oli vain pelata omalla tasollaan. Peli oli aluksi vähän tahmeaa: passitempo oli hakusessa ja syötötkin lipsuivat vähän minne sattui. Kuitenkin syötöissä oli tarvittavaa kovuutta ja muuten peruspeli sujui. Puijo pysyi erien alut mukana, mutta sitten karattiin selkeisiin erävoittoihin 25-16 ja 25-14, tuloksena siis 2-0 voitto.
Seuraavaksi saimme vastaan erittäin tutun Kontiolahden Iskun. Tähän peliin taktiikka oli selvä. Ensimmäisessä erässä peli toimikin loistavasti, erä meille 25-12. Toiseen erään asenne oli vähän huolimaton: otetaan voitto äkkiä niin ehditään ykkössarjan peliin. Tokassa erässä teimme todella suuren määrän omia virheitä. Tilanteessa 16-16 Jonttu asteli syöttöruutuun. Passarimme syötti juuri sinne minne pitikin, tuloksena eräpallotilannne 24-16. Vielä yksi piste vastustajalle, ja sitten voitto meille luvuin 25-17, koko peli siis 2-0. Voitontanssi ja äkkiä matsiin, josta ei myöhästytty kuin viitisen minuuttia.
Turnaukseen voi kokonaisuudessaan olla tyytyväinen. Jonna jakeli tasaisesti passeja kaikille, ja alkukankeuden jälkeen passipeli olikin moitteetonta. Nege ja Rüüspe takoivat palloa laidasta kenttään melkoisella voimalla, mutta kuitenkin järkeä käyttäen (valmentaja jopa joutui kerran sanomaan, että "lyö sitä palloa kunnolla, vaikka sitten takaseinään"). Keskarit Eve ja Krisse onnistuivat sekä hyökkäyksissä että torjunnassa. Kakkoslaidan pelureista Katan vahvuudet oli verkkopelissä ja Erikan hihapelissä. Liberon tontin hoitivat puoliksi Nessu ja Katja, ja molemmat onnistuivat kerrassaan mainiosti. Lotta kävi pelaamassa moitteettomasti pari takakenttäkierrosta, ja Janika kävi totuttelemassa keskipelaajan paikkaan erien loppupuolella. Jokainen pelaaja hoiti tonttinsa hyvin. Valmentajankin jokseenkin hatusta heitetty tavoite melkein toteutui: keskiarvoisesti erää kohden hävittiin pikkusta vaille viisitoista pistettä. Tästäpä onkin oikein hyvä jatkaa eteenpäin, kun tietää, että peruspalat on pelissä kohdallaan. Nyt sitten tähdätään mahdollisimman pitkälle, kenties jopa Itävaltaan saakka :)
Nealle PM-kultaa
Prihojen Nea Hämäläinen oli Suomen U17-maajoukkueen mukana Ruotsissa voittamassa Pohjoismaiden mestaruuden. Onnea Nealle mestaruudesta!
Nea maajoukkueeseen!
Prihojen B-tytöissä sekä 1-sarjajoukkueessa pelaava Nea Hämäläinen on valittu ikäluokkansa maajoukkueeseen yleispelaajana. U17-maajoukkue osallistuu PM-kisoihin 23.-25.9.2011 Ruotsin Falköpingissä. Suuret onnittelut Nealle!